Minä ja autot ei olla tarkoitettu yhteen. Pakko kait se on myöntää. Musta voi joskus tulla sellanen kuva että olen pessimisti, mutta en pidä itseäni sellaisena. Mulle vaan on tapana tapahtua kaikenlaista. No ainakin autojen kanssa :/.
Esim. kun sain mun ajokortin, ja lähdin poikaystäväni luokse hakemaan häntä, minun vanhempieni autolla. Pakitin tuttuun parkkiin heidän pihalla. Oltiin 5-10 minsaa sisällä. Kun tultiin ulos katoin et palaako meidän auto? Vai palaako vain auton takana? Ei hemmetti se oli auto. Tämä neiti ei sit ollut viitsinyt katsoa että mieheni vanhemmat olivat polttaneet sinä päivänä lehtiä, juuri siinä johon minä parkkeerasin auton. Palo saatiin sammumaan. Ja minä sit nolona soitin vanhemmilleni että poltin sit teidän auton. ( Auto meni lunastukseen).
No sit olen kerran ajanut yhen tädin perään stop risteyksessä.
Ja sit kerran kun lähin töistä niin pakitin täysillä meidän asiakkaan autoa päin, hän oli sisällä meidän duunissa varaamassa kampaamoaikaa, auto meni ihan ryttyyn.
Ja vika tempaukseni oli nyt eilinen. Lähin työkaverini luo. Kun saavuimme perille auto haisi palaneelle kumille. Ihmettelimme et mikä ihme autossa on vikana? Kun ajoin kotiin auto ei enään haissut. En keksi enään muuta kun että olisin ajanut käsijarru pohjassa nikkilästä hinthaaraan. Toivon tosissani etten sitä tehnyt! Mut muuta syytä en hajuun keksi? Matkalla heitin yhden duunikaverin töistä himaan.. Ja enköhän mä sit tollo pakittanut liikenne merkin päälle. En ees jaksa enään selittää miksi näin kävi. Huonosti katsottu peileistä kun katsottu.
Onneksi näen mieheni vasta Sunnuntaina, niin hän saa sulatella asiaa yksinään. Ja mun ei tarvii asiasta puhua vielä.. Sen verran nolottaa.. Tai voi olla että hän on niin kypsä et tästä asiasta ei sen kummemmin kuitenkaan puhuta?!
Kun tämän kaiken kirjotin alas en tiedä pitäisikö hysteerisesti nauraa vai itkeä? Fillari taitaa olla mun uusi meno peli tästä lähtien! Tai sit mun täytyy hankkia sellanen uusi auto jossa on peruutus tutka!! Tai sit ajan vain suoraa tästä lähtien. En jätä autoa minnekkään minne, mistä mun täytyy pakittaa... ( Sorry mamma, men ja börjar vara värre än du, med bilar!!)
Esim. kun sain mun ajokortin, ja lähdin poikaystäväni luokse hakemaan häntä, minun vanhempieni autolla. Pakitin tuttuun parkkiin heidän pihalla. Oltiin 5-10 minsaa sisällä. Kun tultiin ulos katoin et palaako meidän auto? Vai palaako vain auton takana? Ei hemmetti se oli auto. Tämä neiti ei sit ollut viitsinyt katsoa että mieheni vanhemmat olivat polttaneet sinä päivänä lehtiä, juuri siinä johon minä parkkeerasin auton. Palo saatiin sammumaan. Ja minä sit nolona soitin vanhemmilleni että poltin sit teidän auton. ( Auto meni lunastukseen).
No sit olen kerran ajanut yhen tädin perään stop risteyksessä.
Ja sit kerran kun lähin töistä niin pakitin täysillä meidän asiakkaan autoa päin, hän oli sisällä meidän duunissa varaamassa kampaamoaikaa, auto meni ihan ryttyyn.
Ja vika tempaukseni oli nyt eilinen. Lähin työkaverini luo. Kun saavuimme perille auto haisi palaneelle kumille. Ihmettelimme et mikä ihme autossa on vikana? Kun ajoin kotiin auto ei enään haissut. En keksi enään muuta kun että olisin ajanut käsijarru pohjassa nikkilästä hinthaaraan. Toivon tosissani etten sitä tehnyt! Mut muuta syytä en hajuun keksi? Matkalla heitin yhden duunikaverin töistä himaan.. Ja enköhän mä sit tollo pakittanut liikenne merkin päälle. En ees jaksa enään selittää miksi näin kävi. Huonosti katsottu peileistä kun katsottu.
Onneksi näen mieheni vasta Sunnuntaina, niin hän saa sulatella asiaa yksinään. Ja mun ei tarvii asiasta puhua vielä.. Sen verran nolottaa.. Tai voi olla että hän on niin kypsä et tästä asiasta ei sen kummemmin kuitenkaan puhuta?!
Kun tämän kaiken kirjotin alas en tiedä pitäisikö hysteerisesti nauraa vai itkeä? Fillari taitaa olla mun uusi meno peli tästä lähtien! Tai sit mun täytyy hankkia sellanen uusi auto jossa on peruutus tutka!! Tai sit ajan vain suoraa tästä lähtien. En jätä autoa minnekkään minne, mistä mun täytyy pakittaa... ( Sorry mamma, men ja börjar vara värre än du, med bilar!!)
Anteeksi jos ihan vähän nauran... =D
VastaaPoistaMulla on pari kaveria joilla on ihan samanlainen "onni" autojen kanssa.
Mitä tulee pakkitutkaan, niin se ei ole vielä mikään tae, etteikö jotain sattuisi, sen todistin itse muutama viikko sitten, nyt on kauniit naarmut auton takapuolessa, mieheni auton takapuolessa...
Jos totta puhutaan, niin meidän perheessä mies on kuitenkin törttöillyt auton kanssa enemmän kuin minä, ja yleensä vielä mun auton kanssa. =/
voi törttöilisi mun miehenikin joskus. Sille ei ikinä ole sattunut mitään! Jos tulisi edes pieni kuhmu niin osaisi edes vähän ymmärtää mua:)
VastaaPoista