3 postiiva saker med den här dagen..

Fick en härlig ide` från mammacoalas sida.www.mammacoalablogspot.com.
Dale McGowan rekommenderar att föräldrarna tänker varje kväll på minst 3 saker som under den dagen har gjort en glad eller som har lyckats. Tanken bakom detta är att då man själv kan se det positiva i saker och kan njuta, kan man också ge den "kunskapen" vidare åt sina barn. Han förklarade det nog betydligt finare ;)
( UNDERBAR IDE MAMMACOALA :D )


En fin ide`  jag har många gånger så hektiska dagar och Joona har börja trotsa jätte mycket nu. Då glömmer man många gånger dom sakerna som varit bra med dagen, och är bara arg, istället för att fara och sova som glad:D Så nu tänker jag börja med det här också. Egentligen borde alla människor göra det här, så sku vi int ha så myki pessimister i den här världen :D
1. Jag fick mitt hår lagat idag.
2. Jag fick till sisst en massa gjort, så jag KANSKE har en lättare dag imorgon? :)
3. Det har varit underbart väder idag, solen gör en alltid glad:)

Stressi mamma

Siis kuinka paljon voi tehdä itselleen stressiä yksistä synttäreistä? Vain minä osaan sen..
Meidän poika täyttää torstaina 3v. Odotan niitä paljon enemmän kun kenenkään synttäreitä pitkään aikaan. Ehkä siksi että Joona on odottanut niitä joulusta saakka. Tulee olemaan ihana nähdä kuinka hän tulee olemaan niin pähkinöissään:)
Alotin eilen siivouksen. Ja päätin että nyt tai ei koskaan meidän talon ikkunat pestään ennen Joonan synttäreitä. Muuten ei tule tehtyä. Sit mulla on muutenkin sellanen paha tapa et ennen juhlia kaikki pitää tehdä ja hyvä ettei kaapit siivota.. Okei onhan se kiva et sit juhlissa en tarvitse juosta kolmantena jalkana vaan ehdin seurustella vieraiden kanssa, mut toisaalta mä kyllä myös toivon et vieraat tulevat meidän juhliin eikä kattomaan olenko pessyt ikkunat vai ei..
Tänään mulla oli ``vapaa päivä`` eka siivosin keittiön, sit menin kampaajalle, sit tulin kotiin ja nukutin Joonan, samalla siivosin yläkerran ja pesin ikkunat, sit syötiin välipalaa, pyykättiin, sit mentiin Keravalle metsästämään synttäri rekvisiittaa, cars mukeja y.m ei löytynyt koko keravalta. Sit tulin välillä kotiin tekee ruokaa , syötiin mentiin omalle kylälle metsästää cars mukeja, josta ne onneksi löytyi. Ja sen jälkeen menimme suihkuun ja nukutin Joonan. Ja tossa kaikessa välissä Joona on vielä ollut tosi uhmakkaalla päällä. Väntänyt joka asiasta. Okei ei ehitty kauheesti leikkimään, mutten mä muutenkaan ehkä ole sellanen äiti et mä istuisin lattialla leikkimässä millään pikkuautoilla. Mun mielestä vanhemman kuuluu keksiä ja aloittaa lapselle joku leikki tai virike muttei sitä nyt enään tarvii leikkiä itse päivät pitkät lattialla. Noh kuitenkin näin iltasella kun jalat kädet ja pää on ihan loppu niin miettii et oliko tossa mitään järkeä? Poika täytyää 3v ja tollasen stressin sain itselleni aikaan. Kai ne syttärit olisi tullut ilman jotain hemmetin cars mukejakin. Noh nyt ainakin on kaikki vimpanpäälle herra uhampojalle. Just muuten eilen sanoin miehelleni et Joona on aina nätisti mennyt nukkumaan ja on tyytynyt siihen et me jäädään kattomaan telkkaria ja hän menee nukkumaan. Mut nyt on kaks iltaa uhmannut myös tätä. Nousee ylös sängystä eikä suostu alkaa nukkumaan.. Hoh hoijaa. Jos jollain on hyviä neuvoja miten toimitaan uhmaikäisen lapsen kaa joka huutaa kaikkeen ihan periaatteessa vaan EIII ensin niin neuvoja otetaan enemmän kun mielellään vastaan.
Onneksi on huomenna työpäivä niin pääsee hetkeksi huilimaan :) 

kannat kattoon:)

No niin nyt tää mamma päätti repästä, ja päätti et, vaan koska oon raskaana ei tartte elämä loppua siihen ja jäädä 9kk sisälle mököttää:) Ei ihme et monet äidit jo masentuu raskaana ollessaan. On jo tarpeeksi iso juttu et kroppa muuttuu ja uutta äidin roolia pitää hakea. Pitäiskö sociaalisestakin elämästä luopua? Mielestäni EI!!
Tytöt töistä ilmottivat että lähtevät vantaanhotellille olivat hankkineet jotkut bilepaketit. Hekin ajattelivat suoraan etten varmaan halua tulla, mikä anteeks nyt vaan oli mielestäni vähän tyhmää. Mutta ymmärrettävää. Aika moni jäisi kotiin. Mutta minä siihen tokasin et mä haluun mukaan ja pitäiskö lähtee messiin? Tytöt hämmästyivät mutta ottivat mukaan :)
Mennään eka saunomaan sit ulos syömään ja sit tanssimaan. Voi olla etten jaksa känni örvelöitä pilkkuun asti katella mutta on ihanaa pitkästä aikaa vähän laittautua ja päästä vähän ihmisten ilmoille. Odotan ihan sikana.
Täytyy kyllä tunnustaa kuitenkin etten aio kävellä maha pystyssä baarissa, vaan etsin mahd. löysän paidan et välttyisi mahdolllisilta vihasilta katseilta.
Tää tyttö näyttää tänään et ei se elämä lopu vaikka ei alkohoolia saakkaan nauttia. Suomalaisten pitäisi muutenkin oppia pitämään hauskaa ilman alkoholia. Myös minun;) noh kerta se on ensimmäinenkin :D

aah ihanat uhmakohtaukset

Välillä kyllä mietin, et miten mun vielä käy ton lapsen kanssa. Joka koha täyttää vasta 3v ja jolla on kyl sellanen tahto et oksat pois,  jos sille päälle sattuu. Vie kyllä äitiltä NIIN luulot pois.
Mentiin Joonan kaa kaupaan päiväkoti päivän jälkeen. Ajattelin et siinä on pieni riskinsä koska hän ei ollut nukkunut päikkäreitä. Mutta kaikki oli loppu jääkaapista joten ei ollut vaihtoehtoja.
Kaupassa meni kaikki eka suht hyvin, nähtiin päiväkotilapsia ja Joona oli onnesta soikea kun huuteli heidän peräänsä. No sit maksettiin ja Joona oli jo maksaessa vähän hankala. Sen jälkeen siirryin toiselle kassalle josta minun piti noutaa postipaketit. Joona ajoi kärryllään suunnilleen ihmisten jalkojen yli. Minä sanoin monta kertaa et nyt saat luvan tulla seisomaan kärryjen viereen. Ja jos et ole kiltisti saat tulla istumaan kärryyn. No tietty herran piti kokeilla rajojaan ja alkoi huutaa: Det här e mitt hus o ja bestämmer här :) Naurussa oli pidättelemistä mutta pakko se oli napata kärryihin istumaan. Josta tuli sitten ihana huutokonsertti. Mä yritin siinä samalla saada ääneni kuulumaan postivirkailialle, ja aina välissä sanoin Joonalle et nyt saat alkaa rupee käyttäytyy ja lopettaa ton huutamisen tai et saa katsoa muumeja tänään, jonka jo aiemmin olin hänelle luvannut. Mut ei Joona oli sitkee tänään, huuto jatkui. Minä sain paketit ja sanoin siiten Joonalle et nyt jäi  kyllä muumit...Hoh hoijaa. Sit lisää raivoamista koko automatkan.
Yleensä Joona rauhottuu hetken päästä kun sanon hänelle et meillä ei saa mitään läpi huutamalla ja vinkumalla.
Mutta Joona olikin ovela ja rauhottu  hieman ja sanoi niin säälittävällä äänellä kun voi: men mamma jag e nog snäll sen hemma. Melkein meinasin antaa periksi mutta, kerrankin olen ylpeä siitä etten itse hermostunut täysin. Sanoin vaan tyynellä äänellä et kerran huusit minulle niin et saa tänään katsoa muumeja.
Mutta kyllä pienellä lapsella on kova tahto hän makaa vieläkin sohvalla vinkuen: JAG VILL NOG TITTA PÅ MUUMIN. Ja ska säga åt pappa att du skrek åt mej! (en muuten ees tällä kertaa huutanut :)
Välillä kyl miettii et onko tämä kaikki sen arvosta? Voi vaan toivoa et se palkitaan joku päivä?
Nyt kun vilkaisin häntä toisella silmällä, niin siihen sohvalle nukahti se hutava lapsi!!  Toivottavasti paremmalla tuulella kun herää..
Ennen olisin mennyt täs vaiheessa röökille. Nyt taidan napata pakkasesta jätskin.. Mitäköhän sitä vielä keksisi tämän lohtusyömisen tilalle?

siis välillä olen kyllä sellanen säätäjä!!

Miten musta on tullut tällanen säätäjä? Kävin salilla. Salin jälkeen käytiin Joonan kanssa saunassa ja suihkussa.
Joona kun kyllästyi odottamiseen, niin alkoi pyyhkiä vettä pois lattioilta. Samassa tuli sisään yksi kireän oloinen nainen. Ja eiköhän kompastunut Joonan lattiaharjaan. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Minä otin lattiaharjan Joonalta pois ja toruin tietysti. Joona alkoi vänkäämään vastaan etten saanut ottaa harjaa hänen kädestään.
Minä nolona sitten yritin äkkiä kuivata Joonan ja yritin saada häntä hiljaiseksi ettei alkaisi huutokonsertti. Samalla nappasin vaan äkkiä pyyhkeen ja aloin kuivata itseäni. Yhtäkkiä tämä sama nainen seisoi takanani ja kysyi että aionko ottaa hänen pyyhkeen? Olin jo pyyhkinyt sillä hiukset ja koko kropan : /.. Pyysin tietysti kauheesti anteeksi ja sanoin et apua mitä nyt tehdään? Nainen sanoi että eipä täs nyt varmaan paljon ole tehtävissä, nappasi pyyhkeen ja lähti ulos. Ja mä olisin halunut vajota maan alle. Jäin kuivaamaan Joonaa suht pitkäksi aikaa, jospa nainen olisi ehtinyt mennä ennenkuin tultaisiin ulos.
Eiköhän meillä ollut kaapit melkein vierekkäin. Minä menin kaappini luo, ja se ei auennut millään..Kuinka huono tuuri voi ihmisellä olla? Jouduin sitten vielä pyytämään tätä naista, jos hän mitenkään voisi pyytää jonkun respasta auttamaan minua kaapin kanssa? Onneksi tässä vaiheessa jo sain naiselta pienen mutta tosi pienen lohduttavan hymyn. Kun sanoin hänelle että tänään ei kaikki  mene ihan nappiin!
Kuinkakohan hajamielinen musta sitten tulee kun mulla on 2 lasta? Mieheni ei ole turhaan sanonut et mun aivot jäivät 3vuotta sitten porvoon sairaalaan..

järjestelyä järjestelyä

5 vuotta sitä täytyy näköjään asua samassa paikassa jotta tavarat alkavat löytää oikeat paikkansa.Yksi kaappi on vielä kasaamatta yläkerrassa ja sit on oleskelutilakin taas uudestaan järjestetty.
Sen jälkeen kun Joona täytti 2v niin musta tuntuu et meidän talo on koko ajan sekasin. Kerran kun et ole ehtinyt tyhjentää tiskikonetta ja vanhat tiskit jää pöydälle, niin siitä se alamäki sitten alkaa taas Se alkaa keittiöstä, jatkuu ruokailuhuoneeseen sit olkkariin, sit ei jaksa enään imuroida ja sit pam koko huusholli on räjähtänyt.
Mietin et eikai tämä kaikki voi olla Joonan vika? Ei kait suurin syy tietty on et silloin aloin tekee täyttä viikkoa töissä taas. Ja myös se et silloin ne tavarat jotka vaan ahtasin jonnekkin kun muutettiin tänne, niin ei yksinkertaisesti vaan toimi niin. Nyt onneksi alkaa olemaan valmista. Kuhan mieheni vielä kokoo sen kaapin niin ehkä laitan vähän kuvia taas, ennenkuin tän talon kaikki tavarat ovat taas pitkin poikin taloa:)

Muistan kun asuttiin meidän edellisessä kämpässä, meillä ei ollut mitään kalusteita. Kaikki jouduttiin ostamaan. Mulla oli silloin joku ikea villitys ja lähes jokainen meidän mööpeli oli ikeasta. Yksi päivä sit mun mies sanoi että en enään saa kantaa yhtäkään kalustetta meidän kotiin, tai että hän ei sitä ainakaan kasaa.
Mutta mähän en voinut vastustaa vielä yhtä lipastoa. Toin sen kotiin ja aloin itse kilttinä tyttönä kasaamaan. Mut en mä vaan käsitä miten ne miehet tai jotkut naiset saa koottua mitään ikean kalusteita?
Varmaan 2 tuntia yritin, potkin seinää löin lattiaa mut en vaan osanut! Loppujen lopuksi kysyin itkukurkussa mieheltäni jos hän voisi auttaa.. Hän autto mutta vasta viikon päästä. Se taisikin olla meidän vika ikea mööpeli.  Siitä lähtien olen ollut fiksu tyttö ja olen hankkinut valmiiksi koottuja vanhoja kalusteita. Siis jos joku ihmettelee mistä mun vanhojen kalusteiden hankkiminen on saanut lähtönsä : )

Ajatukset alkavat pahasti olemaan raskaana olevan naisen ajatuksia, eli pimeitä;) here we go again...

Huh rankka viikko takana. Mieheni aloitti uuden työn tällä viikolla. Joka tarkoittaa mulle ja Joonalle et ollaan kahestaan kaikki illat, ja miehelläni on sit vapaata aina su-ma. Kun mieheni alotti tämän työn en todellakaan ollut mitenkään onneni kukkuloilla. Työ oli hänelle mieluisa ja tärkeä, mutta vie meidän yhteistä aikaa, aikalailla. Suostuin tai sovittiin et kokeillaan. En toisaalta halunnut murskata toisen unelmia. Samalla kuitenkin pelkäsin et samalla kun miehestäni tulee tyytyväisempi musta tulee katkerampi.

Yritän ajatella positiivisesti täs on 1 ja puol kk ja sit meillä alkaa koko perheen kesken 1kk kesäloma. Ja syksyllä työkuviot pitäisi muuttua siten että, hänellä olisi myös niitä aamuvuoroja= iltavapaita. Eli tämän pitäisi olla väliaikaista.

Helposti vaan käy sitten niin et kun, nähdään niin on pakko purkaa sitä mikä on mielestään ollut epäoikeudenmukaista ja koko viikon murheet.
Tää on vaikee ja haasteellinen vaihe kun itse on raskaana ja hormoonit hyrräävät. Välillä säikähdän kun sanon kaiken mitä ajattelen. Onhan se tietty hyvä johonkin pisteeseen asti mutta ei sekään ole reilua et kun toinen ei ole nähnyt perhettään viikkoon et vastassa on heti marmattava vaimo. Toki täytyy saada sanoa jos joku ei tunnu hyvältä, mut itse vihaan henk. koht. sellasia ihmisiä jotka tulevat sellaseen ikään tai niin itsevarmoiksi itsensä kanssa et luulevat, et toiselle voi sanoa mitä vaan. Pitäisi aina muistaa että omalle puolisolle ei pitäisi sanoa tai tehdä sellaista mitä ei parhaalle ystävälle sanoisi tai tekisi. 
Täten lähetinkin miehelleni anteeksi pyynnön valittamisesta. Paremmin se arki sujuu kun keskittyy niihin hyviin asioihin ja siihen kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovat.

Mikä siinä on et on niin helppoa muuttua sellaseksi mäkättäväksi kanaemoksi? Vaikka olisi paljon helpompi kun keskittyisi niihin asioihin jotka ovat hyvin elämässä.

Eilen kuoli nuori tyttö kun ajo kuormaauton alle. Aina jos joku kuolee tulee surulliseksi. Mutta jotenkin kun nuori ihminen/ lapsi kuolee se pistää kyllä niin hiljaseksi. Eilen oli vaikea olla iloinen Joonan kevät juhlissa kun tiesi että jossain perheissä on sanoin kuvaamaton suru.
Onneksi nämä lapset eivät tarvitse ajatella niin surullisia asioita  vielä moneen vuoteen. toivottavasti...

Kevät juhlat olivat mukavat, ulkona oli hieno keli, ja juhlat vietettiin ulkona. Laulaen ja grillaten makkaraa.

Mun napero on tuo joka ehdottomasti halusi laittaa cars paidan juhlapaidaksi:)

``kun olet iloinen taputa käsiä näin``

raskaus ajan outoja ajatuksia taas.

-Tällä kertaa kun tulin raskaaksi ajattelin että:
-en tule yhtä hysteeriseksi kun viimeeksi
-en ala pirttihirmuksi
-aion olla rauhallinen
-aion olla niin kuin ennenkin, eli normaali minä
-positiivisempi
-olla sitä mieltä että mahani on kaunis
Onneksi jotkut asiat ovat toteutuneet mutta toiset eivät niin hyvin.

-mä olen jo ollut hysteerinen, olen pelännyt jo 100 kertaa et raskaus menee kesken. Nyt onneksi tuli niskapoimu tulokset jotka olivat negatiiviset, joten ihanaa kaikki näyttää olevan hyvin. Nyt voi taas hetken olla rauhassa kunnes seuraavat mahd. vuodot alkaa ja alan taas hysteeriseksi. Tai siis,, ei tämä ajatus piti muuttaa, kun siis EN TULE hysteeriseksi.
-Kun odotin Joonaa olin ihan kauhea pirttihirmu. Mua ärsytti ihan suunnattomasti jos mieheni meni ulos esim. juhlimaan ja minä en päässyt. Nyt en vois vähempää välittää. VIELÄ.. Toivottavasti ei muutu kun jään kotiin. Etten ala uudestaan pirtti hirmuksi? Toki ihmettelen milloin musta tulee sellanen äiti joka viihtyisi aina vaan kotona? Vaikka olen raskaana, mietin aina välillä et vitsi ois kiva mennä ulos tanssimaan. Oisko jotain mitä voisin laittaa päälle et pääsisin tanssimaan. Siis sillain et voisin peittää mahan jotta välttyisi pahoilta katseilta, ja mennä ulos vaikka en tietty joisikaan? Sit kuuntelen toisia mammoja kun ovat raskaana ja kaikki sanovat, ei mua vois tällä hetkellä vähempää kiinnostaa.. Mua KIINNOSTAA! kertokaa vaan milloin lähetään mä oon messissä;)
- Viime raskautena olin suht. rauhallinen jos tota pirttihirmu juttua ei lasketa. Mut nyt on ilmennyt uusi juttu. Kun mua alkaa joku ärsyttämään niin se ärsyttää sit ihan olan takaa, ja välillä ihan säiikähtää et en kait mä vaan muutu sellaseksi perus negatiiviseksi ihmiseki kellä ei ole mitään positiivista sanottavaa ikinä? Noh toivotaan et se et mä mietin asiaa, edes auttaa ettei musta sellaista tule:)
-Mitä tohon mahaan tulee, niin yhtenä päivänä olen sitä mieltä että: ihana masu, kaunis masu. Ja pukeudun niin että se oikeen korostuu. Ja toisena päivänä pukeudun niin et piilotan mahaani mahd. paljon ja ajattelen itsekseni että tuleekohan musta ihan jättiläinen? Että en tiedä siitä normaalista ja rauhallisesta? Vaikka olen vaaka horoskoopiltani niin kyllä nämä hormoonit väkisin pistäää ihmisen sekasin. Ja miettimään asioita ihan liikaa...
Tällasia outoja ajatuksia tällä kertaa.. Ehkä ongelma on just siinä et miksi me naiset ajatellaan niin pirusti? Miksi ei vaan voi olla ajattelematta?

miniloma, kirppistä ja raskaus ajatuksia

Mä olin viikonloppuna Lappeenrannan parhaassa 5 tähden hotellissa. Serkkuni ja parhaan ystäväni luona. Olin kahestaan Joonan kaa kun mieheni oli yllätys pyllätys töissä.

pikku serkukset aada ja joona kylvyssä

Tämä oli ihana irti otto arjesta kun ei tarvinnut kokata, eikä pyykätä. Jotta tämä onnistuu on pakko aina mennä pois kotoa. Ja mikä myös teki siitä loman oli että Joonalla oli pikkuserkku kaverina. Oikeastaan ekaa kertaa saivat nytten kunnon leikit pystyyn.Koska asumme niin kaukana toisistamme että ei niin usein nähdä.

Mulla on vielä yksi vapaa jälellä ennekuin arki ja työt taas alkavat. Kävin tänään Keravalla Oliverin kirppiksellä ja päätin laittaa sinne pöydän ensi viikoksi. Hinnoittelussa on vaan aika paljon työtä. Varsinkin kun tavaraa täytyy viedä aika paljon jotta kannattaa. Mun kaikki hinnat on 0.20-4euroa koska sen kalliimmalla en itsekkään yleensä osta mitän kirppareilta. Ja ihan tyhmä kantaa sitä kamaa kotiin enään. Tuntuu ihan älyttömältä kun jotkut luulee et kirppari on paikka jossa tehdään voittoa. Minä ainakin ajattelen että se on kierätystä ja pääsemistä eroon vanhoista tavaroista. Toki se on raskasta mutta jos tavarat menevät tulee hyvä mieli:)

Eilen ei ollut niin kiva päivä. Kun odotin Joona mulla oli kuukautiset joka kuukausi. Aina menin itku kurkussa Porvooseen ja pelkäsin et nyt se menee kesken. Nyt mulla meinaa olla vähän sama juttu. Paitsi et vuodan nyt 2 viikon välein. Tällä kertaa mietin ei mitään hätää. Mun kroppa nyt vaan reagoi näin. Mut sit eilen kun alkoi sattua mahaankin huolestuin aika lailla ja itkukin tuli. Onneksi vuotaminen loppui taas ja samoin kivut. Mun kropalle taitaa vaan olla aika kova paikka olla raskaana? Ja nyt jälkeenpäin ajatellen niin mahakivut olivat varmaan vaan jotain kasvu kipuja?
On se hassua että vaikka kuinka ajattelee et nyt en ala hysteeriseksi niin kyllä se oman pienokaisen huoli  alkaa jo heti kun kuulee et on raskaana. Ehkä se kuuluu myös osaksi sitä raskautta? Kun on kova huoli, samalla myös rakkaaus sitä masunasukkia kohtaan kasvaa joka päivä enemmän ja enemmän.
Nyt voin taas kuitenkin hyvin ja sehän on pääasia.

vihdoin valmista:)

Tiedetään olen TOSI ajoissa. Mut joku pesänrakennus vaihe päällä. Eli nyt on makkarit vaihtaneet paikkaa, ja Joona ja vauva saivat yhteisen huoneen. Ihana kun saa jotain valmiiksi. Seuraavaksi menee hieman uusiksi taas yläkerran tv tilat, kuhan saamme uuden vaatekaapin, niin alkaa toinen ``iso projekti``. Se tunne vaan kun tavaroilla on fiksummat paikat on niin ihana!!!
Viikonloppuna suunnistamme Joonan kanssa Lappeenrantaan moikkaamaan serkkuani (parasta ystävääni) ja hänen tyttöään. Joten sisustus hommelit saavat jäädä ihan pieneksi hetkeksi. Toivottavasti tulisi ihanat kelit että pääsisi nauttimaaan ihanan kesäisestä Lappeenrannan kaupungista täysin siemauksin :)

Uusi makkari

Joonan ja vauvelin uusi huone

Ja Joona on onnellinen uudesta huoneestaan

Tässä vielä kuva Joonasta joka vinkui että ota kuva minusta minusta. Outo äiti kun kuvaa vain seiniä:)

Äitienpäivä!

Äitienpäivä!
Joona ja mieheni nousivat aamulla ylös ensimmäisinä. Minä yritin jäädä nukkumaan, koska on harvinaista herkkua että minä saan jäädä nukkumaan ja mieheni nousee ylös.

Mutta kun en ole tottunut niin en osanut jäädä. Hetken mietin onkohan mieheni muistanut että on äitienpäivä? Ja tuleeko herättämään, vai antaako minun nukkua kokopäivän. Päätin nousta, kävin vessassa. Huomasin että oli tekemässä minulle aamupalaa sänkyyn. Ja niin minua harmitti kun en ollut jäänyt sänkyyn. Ja kysyin saanko mennä takasin :) Hetken päästä mieheni ja Joona tulivat tarjottimen kaa jossa oli kaksi leipää, mansikoita, keitetty kanamuna omenaa ja mehua joka oli puristettu tuoreista appelsiineista. Aaah ihanaa:) Ainiin ja sit sain tämän romanttisen kukkasen:)

Kun hain Joonan päiväkodista maanantaina Joona tuli vastaa huutaen: Mamma mamma! ja har en blomma!

Kysyin päiväkodin tädiltä onko Joona tehnyt jonkun kukan? Päiväkodin täti meni vaikeaksi ja sanoi et Joona senhän piti olla salaisuus! Mut Joona raukka ei vielä ymmärrä mikä on salaisuus ja sai kauheat kilarit kun ei saanut ottaa kukkaansa mukaan vaikka tarhakaveri sai jonka isi haki. Perjantaina otimme sitten kukan mukaan ja äitienpäivälahjan joka oli muutes aika ihqu :) snif.  Joona oli itse leikannut ja liimannut:) Ylpeä äippä.                                                          

Äitien päivä jatkui niin et menin jatkamaan projektiani yläkerrassa. Maali loppui taas kesken joten päätin et alan vaihatamaan vaatteitten paikkoja. Joonan ja vauvan vaatteet mun entiseen komeroon ja mun vaatteet Joonan kaappiin. Projekti vähän paisui käsistä ja on hieman kesken kuten huomata ehkä saattaa.

Ja nyt menen herättämään tämän nöpönenän ja menemme syömään äitien päiväillallista mieheni veljen ja hänen vaimonsa luo. Minne tulee varmaan myös Joonan fafa ja famo. 

                                                         

Mistä me naiset saadaan aina näitä mahtavia ideoita?

 Esim. se et aloin 21.15 maalata makkarin seinää vanhoilla maalijämillä. Jotka eivät sitten riittäneet edes lähellekkään.

Tämä mamma päätti yks kaks et meidän makkarista tuleekin Joonan ja vauvelin uusi huone. Ja eihän Joonan huoneessa voi olla kukkia joten seinä piti maalata. Täytyy vaan jatkaa joku toinen päivä kun tuo maali jo loppui:)  Sit jos onkin tyttö niin maalailen turhaan:)

vanha makkarin seinä

Vähän kesken eräistä.

Mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee.. ehkä.. Tää projekti meinaa vähän vaan paisua. Meidän makkarista tulee Joonan ja vauvan huone ja Joonan huoneesta meidän makkari. Meidän vaatekomerosta tulee lasten komero. Joten täytyy hankkia yksi uusi vaate kaappi. Joka puolestaan menee olkkariin. Jossa taas järjestys hieman muuttuu. Joku vois ajatella et hullujen hommaa. Etenkin mieheni. Mutta mun mielestä tää on kivaa:) Ja kun miehenikin saa uuden vaatekaapin niin eiköhän hänetkin saada tyytyväiseksi.

kirppis löytöjä

Mikäköhän siinä on et, vapaa päivinä tuntuu et pitäis aina päästä törsäilemään? Tai siis hankkia jotain piristystä arkeen. Nykyään kun ei ole enään varaa vapaapäivinä juosta muoti ja sisustus liikkeissä niin käymme silloin tällöin kirppiksillä. Nytkin löysin nämä kengät vain 5eurolla!

Ja tämän ihanan vanhan purkin

 Luhtan uuden veroiset housut.

 

Ja vauvalle ja Joonalle yhteisen lelun

Ja miehelleni uuden pissis lippiksen ;)
Nyt on tämä mamma taas tyydytetty hetkeksi:) Ja piristystä saatu arkeen.

``jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa älä sano mitään``

Jotenkin uuvuttavaa tää raskaana oleminen. Jotenkin niin saamaton olo. Ei jaksa kirjottaa ei jaksa siivota, ei jaksais olla töissä, ei jaksais leikkii Joonan kaa, ei jaksais mennä pesee hampaita, ei jaksais pestä meikkiä eikä mennä nukkumaan ;D
Enkö olekkin ihanan positiivinen? Joku on joskus sanonut et, jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään! Se on aika hyvä! Eli menenkin nukkumaan että olisin virkeä huomenna kun mulla ja Joonalla on vapaa päivä. Ihanaa tulee tarpeeseen! Töissä niin kiire et hyvä jos syödä ehtii.
Olen ehkä sanonut tän ennenkin palaan ens kerralla positiivisempiin aiheisiin. Klo 22.21 ei ole enää mitään järkevää sanottavaa..