Mä en tiedä olenko bogiini kirjoittanut kyseisestä tapaturmasta mutta, kun maalasin viimeeksi meidän yläkerran kattoa tippui 10l ämpäri valkoista maalia pikin meidän rappusia. Ja sen jälkeen ne ovat näyttäneet aika kauheilta. Nyt sain vihdoin aikeseksi maalata ne uudestaan. Tykkään edelleen valkoisesta mutta uusi väri josta olen ihan kauheesti alkanut tykkää sisustuksessa on harmaa. Ajattelin sitä ennen tylsänä ja kylmänä. Mutta nyt kun Eemelikin antoi hyväksyntänsä värillä en näe tälle villitykselle loppua;) Valkoinen talomme valkoiset yksityis kohdat vaihtuvat pikkuhiljaa harmaiksi. Ainakin osa;)

vanhat raput kuva 1

Vanhat raput kuva 2

Uudet harmaat raput:) Mulla vähän huono kamera, oikeesti ovat hieman tummemmat.

Uudet raput lähkuvana.

Nyt mietin mitä hauskaa vielä keksisin niihin? Jotain sisustus tarroja? Voisko olla joku kiva texti? Joku muu kun no.1 no.2? Sekin voisi olla kiva mut aika tavallinen. Oisko kellään hyviä ideoita?

Muuten elämä tuntuu aika kivalta tällä hetkellä. Ida on alkanut nukkua yönsä paremmin. Ei enään huuda unissaan. Nukkuu myös päivällä 2-3h päikkärit. Yöunet on kyllä niin tärkeet. Jos yöllä saa nukkua jaksaa vaikka mitä päivällä touhuta. Kuten maalata rappuja;)..

Seuraavaksi maalaan muutaman jakkaran jotka jo kauan ovat kaivanneet uutta väriä. Annan teille värin suhteen yhden arvauksen mutta ette taida tarvitakkaan enemmän kun yhden;D!!
Hyvää viikonloppua rakkaat ystävät ja lukijat:)

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Vuosi 2012
Vuoden alusta mieheni vaihtoi työpaikkaa ja alaa. Olimme koko perhe innoissamme. Nautimme toisistamme ja yhteisestä ajasta jota yhtäkkiä oli aika paljon. Ida oli 2kk vanha tammikuussa. Opettelimme olemaan nelistään:)

Alkuvuodesta siskoni palasi työelämään. Ja minä hoidin kummipoikaani muutaman päivän. Kaikki sujui hyvin. Joona ja siskon poikani juoksivat taloa ympäri ja Ida katseli menoa sitteristä.

Alkuvuodesta perustimme myös siskoni kanssa sipoon oman nettikirppiksen. Idea lähti siitä että vauvan vaatteita ja tarvikkeita oli kiva pistää kiertoon. Lisäksi siskoni oli ollut ylläpitäjänä Järvenpäässä samankaltaisessa kirppiksessä ja muutettuaan tänne, kaipasi samanlaista.
Aika nopeasti saimme huomata että meidän työskentelymme yhdessä ei ollut mikään paras idea;) Siskoni on aika tarkka pienistä asioista. Ja Idan myötä minusta taas tullut tosi suurpiirteinen. Mulle riittää kun on sinnepäin, ja siskoni tykkää että asiat tehdään kerralla ja kunnolla. Kävimme aikamoiset kinat läpi aika tyhjänpäiväsistä asioista:) Mietin monta kertaa että ei ole mitään järkeä tehdä tällaista yhdessä jos vain kinastelemme.
Näin jälkeenpäin olen pystynyt katsomaan itseäni peilistä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakaan. Loppujen lopuksi musta tuntuu että puhdistimme toisistamme asioita pois hyvällä tavalla. Ihmisen täytyy pystyä kehittyä ihmisenä kuin riitelee. Ja jos on pakko riidellä niin riidellä kehittävästi. Ja onneksi mulla oli hyvä riita kumppani;) Kirppis kuitenkin menestyy. Ja luulen että löysimme tavan jolla tehdä sitä yhdessä. Lisäksi  on ihanaa päästä eroon omista rojiusta jotka sitten ovat muitten aarteita ja sit saa ehkä muutaman ylimääräisen lantin. Köyhään äippäloma elämään;)

Mä vihaan riitelemistä! Mutta tänä vuonna saanut oppia että riiteleminen ei ole pahasta. Eikä sitä kannata pelätä. Jos vain osaa ja haluaa sopia. Olen kasvanut tänä vuonna vahvemmaksi ihmiseksi. Alkuvuodesta mussa tapahtui joku kasvun paikka? Mä jotenkin olin kyllästynt miten ihmiset pitivät minua pienenä hiljaisena Suvina. Kun sisälläni musta on tunutunut kaikelta muulta. Ja samalla saanut huomata että kohtaan muita vahvoja ihmisiä. Sisälläni on ollut aika iso ristiriita. Tavallaan sanon kaikki aika suoraan mutta sitten olen loppujen lopuksi alan myötäillä. Nyt olen oppinut että saan sanoa suoraan ja mulla saa olla omat mielipiteet. Mutta kaikkia niitä ei tarvitse sanoa ääneen;) Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Maaliskuussa otin tatuoinnin selkään. Siinä on kyyhkynen joka kuvastaa Joonaa ja mun lempikukkia:) Olin tosi tyytyväinen siihen.

Keväällä aloimme koko perhe käymään salilla. Elämä tuntu kivalta. Päivät kului aika samaan tahtiin mutta mä ja Eemeli voitiin hyvin. Saatiin hyvä draivi päälle. Niin kuntoilun syömisen kun muun kanssa. Jotenkin tuntui että että kun itse voi silloin niin hyvin lapset voi hyvin. Halusimme kannustaa muita liikkumaan ja syömään hyvin. Nyt ehkä ajattelen toisin. Omia elämän tapoja ei voi toisille tyrkyttää. Niistä voi kertoa jos joku kysyy, mutta luulen että jokaisen tulisi itse hiffata elämässä mikä tekee heistä onnellisia. Saa kertoa mutta ei pidä tyrkyttää!

Kesä oli aika sateinen. Mutta se ei haitannut meitä. Menimme perheen kesken joka vuotiselle kesäloma retkelle:) Musta tuntuu että tankkaamme sielä aina niin että jaksamme koko syksyn.

Syksy meni aikalailla sairastellessa. Ja tulevaa suunitellen.

Vuosi 2013!

Alkoi näköjään myös aika rankasti. Ollaan oltu kaikki kipeitä. Eemeli tehnyt paljon töitä. Ja väsymystä kaikilla ilmassa. Mutta en aio antaa sen lannistaa!! Tästä tulee parempi vuosi. Kiitollisuus on se mikä puuttuu nykyään ihmisiltä. Suomessa joulu on kait vähän kuin Thanks giving? Mutta mun mielestä sellainen juhla pitäisi olla myös suomessa.

Kaikki voisi paremmin kun miettisi mitkä asiat oikeesti ovat jo hyvin elämässä. Eikä koko ajan miettisi mitä haluaisi lisää! Mä aloitin vuoden viemällä kaiken mulle turhan samaria kirpparille. Saan jotain ihmeellisiä kiksejä kun mulla ei ole turhaa tavaraa ympärillä. Ehkä se teki kuvainnoliseksi sen että tää vuosi aloitetaan tyhjältä pöydältä ja avoimin mielin.

Teen joka vuonna saman uuden vuoden lupauksen. Että aion viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ne ovat tärkeämmät asiat elämässä!

Aina pitää kehittyä ihmisenä <3

Olla avoin uusille ihmisille ja asioille <3

Jatkan listaani ehkä myöhemmin mutta nyt ne tärkeimmät ihmiseni pitävät sellasta mekkalaa että parempi lopettaa tältä erää;)..