Ihanaa, tänään saan viettää oman vapaa päivän. Joonalla päiväkotipäivä. Joona heräsi tänään klo: 6.00. Jos olisi kesäaika niin kello olisi ollut jo 7. Mä en tykkää talviajasta. Mun logiikan mukaan, saa mennä nukkumaan tunnin liian myöhään ja aamulla herätessä kello näyttäää tunnin liian vähän. No ehkä mä taas totun kuhan Joona saa taas rytmistä kiinni, mutta nyt se on vaan kiukkuisempi illalla ja nukkuu 9h öitä kun ennen kellojen siirtymisiä nukkui 10 1/2h- 12 . Ja joo on se 9h ihan hyvä, mut silloin ei jää niin paljon omaa aikaa illalla.
Kolme viikkoa olisi jäljellä laskettuun aikaan. Iltasin tuntuu pientä supistuksen tuntua alaselässä. Olo alkaa olla aika tuskallinen. Mutta ei nuo vielä oikeita synnytys supistuksia ole. Kyllä tämä mamma nyt vaan saa odotella. Jokainennen kaappi alkaa olla järjestyksessä. Nyt aion ottaa iisisti mennä kirjastoon ja katsoa jos löytäisin sieltä jonkun kivan kirjan.
Kun odotin Joonaa siivosin hikihatussa ihan hulluna vikat viikot, että vauva syntyisi. Silti meni pari viikkoa yli. Nyt en aio repiä, vaan ennemmin säästän kaikki voimat tulevaan synnytykseen. Ehkä sekin sitten menisi paremmin tällä kertaa.

Pieni iltakevennys :)

 När ja kom hem från ultran, fråga jag Joona att vad har ni gjort med pappa idag då? Joona svara: nå int någo, vi mököttä bara på soffan. (Kanske jag måst nämna att Eemeli hade suttit i Joonas rum och byggit tågbana med Joona).

Vi kom just med Joona från bastun. Kammade håret och så lagade jag ansikts kräm. Joona frågade varför jag sätter någo i ansikte? Jag sa: - Så att jag int blir lika skruttig i ansikte som gamla mommo! Joona fundera en liten stund o sa: ahaa o int lika skruttig som pappa och gamla ukki :) LOL

Hei, ajattelin kirjoittaa vähän porvoon kuulumisia. Kävin tänään siis porvoon sairaalassa. Sydämmen sivuäänet eivät ole menneet pois mutta ei myöskään lisääntyneet. Eli kaikki ennallaan. Mitään sydänvikaa ei epäillä. Kontrolleissa saan jatkaa käydä viikottain. Synnytys arvio tehty, vauva laskeutunut, mutta pää vielä liikkuu. Näillä näkymin eivät näe mitään syytä miksi en voisi synnyttää porvoossa ja alakautta. Kysyin olisiko 4d ultrasta mitään apua, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei kenenkään tarvii maksaa sellaista itse. jos he epäilisivät että sydämmessä olisi jotain niin saisin lähetteen helsinkiin jossa se tehtäisiin. Nyt vaan seuraillaan. Ettei rytmihäiriöitä tule lisää. (koska jos tulisi niin lähetettäisiin lisätutkimuksiin. Ja ihan sen takia että minä pysyisin rauhallisin mielin. Mutta tällä hetkellä vauva voi kaikin puolin hyvin ja painaa 2700g eli normaalikokoinen. Ja niin kauan kun liikkeet tuntuu ei ole mitään syytä huoleen. Tämä on kuullemma suht normaalia, suunnilleen kerran kuussa tulee joku samanlaisen ``vian kanssa``. Mullekkin tuli paljon rauhallisempi mieli. Ja edellistäkin synnytystäkin käytiin läpi. Nyt tiedän paremmin miten aion toimia, senkin suhteen. Ainut mikä jännittää enään on synnytys, johon ei ole enään kauan, iiiiik :)

rv.36

Jokainen kaappi alkaa olla siivottu. Jokainen huone järjestetty uudelleen. Ja kohta mä alan varmaan uudestaan. Tänään on raskaus viikkoja tasan 36. Eli 4 viikkoa olisi vielä jäljellä.
Tänään siivosin taas koko kämpän. Joonan huone oli ihan sekasin. Joonan mielikuvitus alkaa kehittyä huimaa vauhtia. Hän on alkanut pelätä mitä kummalisempia asioita. Varsinkin öisin. Viime yönä heräsi ensin pissalle, sitten karhu oli hänen huoneessa, (mikä oikeasti oli leluauto). Sitten uusi herätys, seuraavaksi hiiri oli hengittänyt hänen selkäänsä. Ja sit vika herätys kun hän tuli meidän viereen eikä uskaltanut nukkua omassa sängyssään enään. Tunutuu kun olisi pieni vastasyntynyt kotona kun saa koko ajan heräillä. No onneksi on kotona eikä työelämässä.
Joonalla oli tänään päiväkotipäivä, joten päätin et, nyt siivoan joka nurkan sen huoneessa. Niin ei tarvii pelätä ensi yönä autoja jotka ovat lattialla. Projekti taas vähän paisui, ja yhtäkkiä huoneessa oli taas uusi järjestys:) Mut hei ,pitäähän mun jotain keksiä että saan päiväni kulumaan.

uusi järjestys, leikki tilaa tuli paljon enemmän

Saas nähä mitä mieltä meidän Joona Poona on kun mamma on pistänyt huoneen uusiksi? Osaa nimittäin joskus olla tosi tarkka siitä missä minkäkin tavaran kuuluisi olla.

Jotenkin ei ole kauheesti mitään kirjotettavaa kun täälä kotona vaan istuskelee ja odottelee että viikot kuluisivat.
Ajatukset pyörivät päivä päivältä enemmän synnytyksen ja vauvelin ympäri.
Huomenna pitäisi taas mennä Porvoon sairaalaan KGB:seen, kuuntelemaan sydänääniä. Oi kuinka toivoisin että sydänäänet kuulostaisivat normaaleilta ja että ei tarttis olla huolissaan enään. Ja saisi synnyttää Porvoossa. Tämä on ihan älytöntä että pitää kuunnella et jos vauva on vähänkin rauhallisempi niin pitäsi heti mennä Porvooseen! No nyt viikonloppuna se onkin ollut hiljaisempi, mutta en ole jaksanut panikoida. Niin tyhmää, kun vauvat ovat aina rauhallisempia loppuraskaudesta. Mutta silti takaraivossa pielee aina pieni huoli, ( onhan kaikki ok? Mitäs jos sydänäänet hyppäävät vielä enemmän yli lyöntejä)? Siis jotenkin ihan kohtuuton juttu seurailla. Mä olen sitten miettinyt, et jos oikeesti jotain pahaa sattuisi, niin eikö kroppa muka kertoisi siitä? Toinen mitä olen miettinyt on se, että kun ne hokee koko ajan sitä että lapsen sydämmen joku johdatin saattaa olla epäkypsä, että siksi lyöntejä jää välillä pois tässä vaiheessa? Niin eikö sitten tämä ongelma olisi pitänyt ilmetä jo paljon aikaisemmin?
Eli paljon kysymyksiä! Täytyy kysyä lääkäriltä perjantaina. Tällasia ajatuksia mä pyörittelen. Vaikka ei ole mikään hätä, ja uskon et kaikki menee varmasti hyvin niin samaan aikaan sitä ei voi olla ihan ajattelemattakaan.. Mutta mutta reilu 4 viikkoa olisi vielä laskettuun, joten ei kauan enään jäljellä tätä jossittelua.

RUOKAA TUOKAA VATSA HANKAA SELKÄÄ RANKAA!!

Viikkoja 34+3. Kiloja tullut sillain ettei tarvis kauheesti enään tulla. Mut mulla on koko ajan nälkä, tai ainakin himo syödä jotain. Ihan sama mitä, mut koko ajan on herkut mielessä. Ja ihan oikea ruoka myöskin.. Vauva kasvaa myös kovaa vauhtia, mut eiks ne sano et se kahen edestä ei pidä paikkaansa? Miks sit himot ja halut on kahden edestä ;D

Mä hoen tätä samaa mantraa koko ajan. Menisi nyt aika vaan nopeasti!! Eilen neuvolassa kuunneltiin vauvan sydän ääniä. Ne eivät olleet tasasia, noin joka 5 sekuntin välillä kuului sellanen jännä hyppähdys. Sain lähetteen porvooseen. Porvoossa lääkäri tutki ja näimme että sydän teki sellasen jännän liikkeen aina vähän väliä ultrassa. Lääkäri ei kuitenkaan ollut kauhean huolissaan. Voi tehdä kuullemma tollasta jos sydän ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt. (aina oppii jotain uutta). Noh haluavat vielä tsekata ens viikolla tilanteen uudestaan. Silloin äänet pitäisi olla poissa. Tai siis kuulostaa normaaleilta. Aikasemmin pitää kuullemma mennä jos liikkeet vähenee. Tää on aina se raskas juttu mun raskauksissa, aina saa olla jostain huolissaan. Menisi nyt vaan se 6viikkoa nopeasti. Liikkeitä tuntuu onneksi hyvin mutta koko päivä taas supistellut ihan hulluna. Nyt toivoo vaan tosissaan ettei syntyisi etu ajassa jos ei kerran sydän ole tarpeeksi kehittynyt. Mutta silti voisi aika mennä nopeasti :)

Viime viikko oli maalausta, maalausta, ja maalausta.

 Viime viikko meni nopeasti. Eka mulla oli se hurja maalaus urakka ja sit vielä viikonloppuna meillä oli aika paljon porukkaa kahvittelemassa kun tämä mamma täytti taas vuoden enemmän. Koska mulle nyt ei viime viikkona niin paljoa tapahtunut josta voisin kertoa, niin näytän ennemmin kuvilla mitä olen touhuillut!

Meidän kellari on tosiaan vielä remppaamatta, mutta koska mulla on ollut aikaa  niin aloin vähän maalailemaan.

Tätä tilaa on vähän vaikeata kuvata, koska on niin pieni, ja mulla ihan surkea kännykkä kamera. Mutta olen tyytyväinen loppu tulokseen ja se lienee tärkeintä?!

Suihkun ja saunan ovet maalasin mustaksi.

Sauna ennen.

Sauna valmiina

Mä nyt innostuin tosta mustasta, joten kaikista ovista tuli mustat:)

Nyt taidankin pitää pienen tauon maalaamisen suhteen. Ei haittaisi yhtään vaikka tulisi yksi tylsä päivä välissä. Masun asukki tykkäsi kieltämättä vähän kyttyrää kun mamman kroppa ``stressasi``, mutta nyt olen niin iloinen ja tyytyväinen. On niin ihana fiilis kun saa jonkun ison projektin valmiiksi josta  on kauan haaveillut. Ja kaiken lisäksi sen on itse tehnyt! Ja milloin mulla ois parempaa aikaa tehä tällasta kun nytten?

Tänään on ollut varsin tapahtuma rikas päivä. Maalasin saunaa hullun lailla, jopa lauteiden alta. Jännitin et miten mahdun sinne? Hyvin mahduin mutta pois tuleminen olikin sitten vähän vaikeampaa. Mutta kun homma oli tehty, ajattelin kyllä et, jokainen raskaana oleva nainen ei kyllä tuohon kykenisi/ suostuisi:) Mutta jos jotain kovasti haluaa niin se on tehtävä.
Huomenna Joona on kotona joten pidän pienen välipäivän maalauksen kanssa. Mutta onneksi ei saunassa ole enään jäljellä kun katonmaalaus toiseen kertaan. Ja yksi seinä. Sit olisi sauna valmis.
Sit saan jatkaa toisiin tiloihin ;)
Päiväkoti päivän jälkeen menimme Joonan ja tuttavaperheen kanssa uimaan. Joona joka on aina ollut niin pelokas vedessä, hiffasi jo aika hyvin uimisen. Sain jopa huudella perään ettei menisi liian pitkälle ettei yllä pohjaan. Ne jotka on nähnyt Joonan vedessä ennen, ymmärtää kuinka iso askel tämä oli hänelle. Nyt täytyisi vaan mennä useammin. Voi olla vaan vähän vaikeaa kun vauveli syntyy, mut täytyy tässä ennen sitä käydä säännöllisemmin.
Vaikka aika meneekin aika nopsaa. Ajetella enään 7 viikkoa jälellä laskettuun aikaan. En malta odottaa että saan tavata pienen palleroiseni:) JA että saisin OMAN kroppani taas takaisin. Tämä muumipeikkona oleminen alkaa pikkuhiljaa vähän kyllästyttä...

Koska olen raskaana tai pitäiskö sanoa koska olen nainen. Fiilikset eivät koskaan voi olla samoja joka päivä:)
Mulla on aivan ihana 3v. poika. Mutta joskus mietin et miten voi olla niin ihana ja ärsyttävä samaan aikaan? Okei tätä ei kenenkään äidin vissiin pitäisi saada sanoa ääneen, mutta näin se vain on. Joona kysyy valehtelematta ainakin 5 kertaa tunnissa miksi? Mielellään vastaankin jos, kysymys on jotain mitä tiedän et hän ei tiedä. Pakkohan sitä on joskus oppia. Mut yleensä miksi kysymyksen jälkeen seuraa toinen miksi? Ja kun selitän niin hän yleensä vielä inttää sen jälkeen vastaan ja on sitä mieltä että asia ei ole näin. Jolloin minä kysyn taas et miksi kysyt jos kerran väität jo tietäväsi:)  Tiedän, kuulostaa ihan tyhmältä, mut välillä tuntuu et tekisi mieli laittaa korvatulpat korviin kun noita miksi kysymyksiä satelee!! Sanokaa ihmiset pliis et toi on vaihe joka menee ohi!
Samalla hän osaa olla myös mailman herttaisin. Aamulla antaa aina suukon masuasukille. Ja juttua tulee niin paljon et joka päivä saa myös nauraa jollekkin hauskalle kommentille. Siispä yhteenveto 3v. ikä on samalla ihanin ja samalla hermoa raastavin ikä!

Blogin kirjoitus on jäänyt jostain syystä vähän vähälle. Vaikka olen olen ollut kuukauden jo raskauden takia saikulla, niin vielä ei ole ehtinyt olla kuin ihan muutama päivä tylsää.
Kun olin töissä ei koti paljon kiinnostanut, mutta nyt mulla on sata projektia mielessä kun olen kotona. Olen ensinnäkin siivonnut jonkun verran, (sen minkä olen jaksanut). Ja samalla siinä on sit tullut uusia ideoita kotiin.
Viimesin projekti on ollut sauna ja suihkutilat. Maalasin saunan ja suihkun ovet mustaksi. Ja nyt JOS mulla riittää voimat niin aion maalata koko meidän saunan. Sauna on niin vanha, et pesu ei enään auta. Joten ajattelin et maalaamalla voisin saada uutta pintaa. Suunnittelin et maalaisin sen mustaksi tai oikeen tumman ruskeaksi jotta saisin sinne vähän sellasen savusauna fiiliksen.

Tykkään ihan kauheesti noista mustista ovista. Kivaa vaihtelua kaikelle valkoiselle

Meillä olisi muutenkin koko kellarin remppa edessä. Mä en malttaisi olla alottamatta mutta, mieheni sanoi aika viisaasti, vaikka en sitä haluaisikaan myöntää. Et kaikkea ei pidä, tehdä kerralla pitää myös jättää projekteja josta voi haaveilla. Jos saa kaiken samaan aikaan sitä ei osaa arvostaa. Ja jos kaikki on jo valmista niin sit haluaa vain jotain muuta. Joten me edetään nyt hiljaa tän projektin kaa. Mä vähän maalailen kun mulla on aikaa, ja kuhan meillä on rahallinen tilanne vähän parempi niin jatkamme projektia enemmän.

Sillä aikaa mä saan vaihtaa tyynyjä ja tyydyttää sisustus vimmaani sillä:)

Mitäs muuta mä kertoisin? 

Viiko sit suurinpiirtein olin Joonan kaa kovassa kolarissa. Mä tulin kolmion takaa, en nähnyt autoa joka tuli oikealta, ja se ajoi 60-80km/h mun sivuun. Mutta minä ja Joona ollaan onneksi kunnossa ja selvittiin säikähdyksellä. Kolaria on pohdittu ja siitä on nyt puhuttu niin paljon et en siitä enään jaksa sen kummemmin kertoa kun et kyl tollasen jälkeen, pistää aina miettimään elämää ja kuinka hieno lahja se on. Varsinkin oma perhe tuntuu paljon tärkeämmältä. Poika joka on ärsyttänyt samana päivänä kysymällä sata kertaa miksi. Onkin mailman sulosin, ja oma mies tuntuu ihanan turvalliselta. 

tässä kuva meidän lunastus autosta.

On muutenkin jännä kun tulee uusi perheen jäsen. Se ja tuo kolari ja kaikki tekee tunteen et on uudelleen rakastunut mieheensä, perheeseensä ja elämään. En osaa selittää sitä. Jotenkin niin jännät ajat edessä :) Kun usein ihminen marmattaa ja valittaa täytyy myös muistaa kiittää. Nyt mulla on onnellinen olo:)  Tällasta tältä hormooni hyrrältä tällä kertaa:)

Tää kuva on vanha, otettu kesällä mutta mun mielestä nin kiva et laitan sen tänne. Tässä vauva on vielä aika pieni:)