Ei pidä kadehtia mitä muilla on, vaan tehdä omasta elämästä sellaisen kun haluaa!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Pieniä kesä hommeleita!!


Kohta alkaa kesäloma! Enään 2 työpäivää ja sit se ois siinä:). Meidän loma alkaa perinteisesti remppa hommeleilla, ja sit sen jälkeen heitetään vasta jalat kattoon. Aloitin jo vähän rapsutta meidän porttia. Isäni teki sen ystävällisesti meille viime kesänä. Mikä oli todella kilttiä. Mutta maali jota hän oli käyttänyt oli jotain muovi maalia? Joka lähti heti lohkelilemaan joten, nyt sitten skrapataan ja maalataan uudestaan. Ja ihan kivaa ilta hommaa.Joona poimii kottikärryynsä palasia ja minä rapsuttelen.
Kohta on vaan isompi urakka edessä kun talo pitäisi maalata! Se vähän jännitttää et miten masuni kanssa jaksan? Mutta toisaaltahan voin aina pitää extra pitkän tauon koska olen NIIN raskaana ;) . Ja neuvola tätinihän sanoi et elä laita silmiä kiinni ettet vaan pyörry joten iisisti otetaan ;)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

tyttö vai poika?

Kun mä tulin raskaaksi uudelleen ajattelin että ihan sama kump tulee. Poika olisi helppo kun on jo ollut yksi poika. Mutta olisihan se ihanaa kun tulisi yksi prinsessakin. Ajattelin kuitenkin koko ajan että kyllä se varmaan on poika koska nämä raskaudet ovat tuntuneet jotenkin niin samanlaisilta.

Viime yönä näin kuitenkin unta siitä että olin ultrassa, ja mieheni ja kätilö sanoivat että kyllä sielä tyttö on. Ilahduin niin paljon kun sain kuulla sen :). Aamulla mua jäi kuitenkin mietityttää uni. Ja totesin että kyllä oikeasti haluan, ihan kauheasti tyttöä. Ehkä koska en vielä tiedä haluanko enemmän kuin 2 lasta, niin olisi ihana että olisi 1 kumpaakin. Ja mietin miten kiva sit välillä olisi tehdä vain tyttöjen juttuja. Nyt jotenkin pelottaa se että petynkö kun ja jos saan tietää että sieltä tulisi toinen poika? Saako sellasesta pettyä? Toki tiedän että tulisin rakastamaan sitä poikaa ihan yhtä paljon, mut jotenkin pelottaa että mulla on näköjään välliä kumpi sieltä tulee. Joten päätin että haluan kyllä tietää kumpi sieltä nytten sit tulee. Koska tulee sieltä kumpi tahansa niin on vielä koko loppu raskaus aikaa asennoitua asiaan. Joku saattaa pitää ajatuksiani pinnallisina tai itsekkäinä? Mutta pitäköön. Eka ajattelin etten halua tietää kun vasta H hetkenä kumpi tulee, mutta taitaa tää raskaus olla ihan tarpeeksi jännittävää tokankin kaa ilman vielä sitä jännitys momenttia.


maanantai 20. kesäkuuta 2011

olenko siltikin pessimisti kun vaikee kirjottaa vaan positiivista?

Aattelin tänään kirjoittaa 3 positiivista asiaa tästä päivästä. Mut jotenkin se tuntuu hieman tylsältä. Jos kirjotan eka positiiviset ja sit negatiiviset? Kai mä niin voin tehä kerran tää on mun blogi:) Ja myös koska tuntuu et tää on myös hyvä paikka minne purkaa ne ajatukset.

1. Herättiin koko perhe vasta klo. 9.15 :)
2. Kävin hakemassa kulmakonditoriosta ihanan kanafetasalatin, nam, jonka sain nauttia rauhassa kun mieheni ja Joona ovat kyläilemässä:)
3. Sain vaihdettua mun pimeän neuvola tädin mukavaan uuteen:)

Ja sit ne negatiiviset,

1. Mulla on ollut yli viikon kestävä flunssa joka tuntuu et vaan pahenee..
2.Mun maha kasvaa nyt niin kovaa vauhtia, et oikeesti tunnen et nahka ei kerkee mukana. Ihan sellanen olo et kohta halkeen:) Ja huom viikkoja vasta 18:/
3. Yritin tänään ostaa uutta puhelinta keravalta. Mutta kaikki kännykkä kaupat oli mennyt kiinni ihan sika aikasin. Joten saan vielä muutaman kerran menettää hermoni nykyiseen puhelimeeni.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Meidän yläkerran uusi järjestys..

Vihdoin on tavarat paikoillaan ja uutta järjestystä voi näyttää. Ton vaatekaapin ostin mun duunikaverilta. Oli kiva et suostu myymään sen, koska tohon ei olisi mahtunut mikä kaappi vaan.

Vihaan noita sohvia, mut en ole enään niin tarkka sisustuksesta. Pääasia et tavaroilla on omat fiksut paikat ja järjestys on käytännöllinen. Sisustetaan sit mööpelit uusiks kun lapset on isoja ja lainat maksettu. Tai ehkä mä voisin myös joskus  saada jotain uutta kuhan en kolarois tota meidän autoa koko ajan.

aijjuu

Jag hade helt glömt att jag skulle ju skriva något positivt som hänt varje dag. Efersom det hänt alltmöjligt negativt på sistone så gör jag kanske en sammandragning om går dagen och den här dagen.
1. Jag hade en jätte rolig kväll i går med mina arbets kompisar. Vi hade sommar olympiad och tävlade om att vem som hade det fulaste sportdräkten.
2. Har fått hållit huset jätte städigt den här veckan:)
3 Det e bara två veckor kvar så börjar sommar lovet:)

Minä ja autot! tai? no... minä ja pakittaminen!!!

Minä ja autot ei olla tarkoitettu yhteen. Pakko kait se on myöntää. Musta voi joskus tulla sellanen kuva että olen pessimisti, mutta en pidä itseäni sellaisena. Mulle vaan on tapana tapahtua kaikenlaista. No ainakin autojen kanssa :/.

Esim. kun sain mun ajokortin, ja lähdin poikaystäväni luokse hakemaan häntä,  minun vanhempieni autolla. Pakitin tuttuun parkkiin heidän pihalla. Oltiin 5-10 minsaa sisällä. Kun tultiin ulos katoin et palaako meidän auto? Vai palaako vain auton takana? Ei hemmetti se oli auto. Tämä neiti ei sit ollut viitsinyt katsoa että mieheni vanhemmat olivat polttaneet sinä päivänä lehtiä, juuri siinä  johon minä parkkeerasin  auton. Palo saatiin sammumaan. Ja minä sit nolona soitin vanhemmilleni että poltin sit teidän auton. ( Auto meni lunastukseen).

No sit olen kerran ajanut yhen tädin perään stop risteyksessä.


Ja sit kerran kun lähin töistä niin pakitin täysillä meidän asiakkaan autoa päin, hän oli sisällä meidän duunissa varaamassa kampaamoaikaa, auto meni ihan ryttyyn.

Ja vika tempaukseni oli nyt eilinen. Lähin työkaverini luo. Kun saavuimme perille auto haisi palaneelle kumille. Ihmettelimme et mikä ihme autossa on vikana? Kun ajoin kotiin auto ei enään haissut. En keksi enään muuta kun että olisin ajanut käsijarru pohjassa nikkilästä hinthaaraan. Toivon tosissani etten sitä tehnyt! Mut muuta syytä en hajuun keksi? Matkalla heitin yhden duunikaverin töistä himaan.. Ja enköhän mä sit tollo pakittanut liikenne merkin päälle. En ees jaksa enään selittää miksi näin kävi. Huonosti katsottu peileistä kun katsottu.

Onneksi näen mieheni vasta Sunnuntaina, niin hän saa sulatella asiaa yksinään. Ja mun ei tarvii asiasta puhua vielä.. Sen verran nolottaa.. Tai voi olla että hän on niin kypsä et tästä asiasta ei sen kummemmin kuitenkaan puhuta?!

Kun tämän kaiken kirjotin alas en tiedä pitäisikö hysteerisesti nauraa vai itkeä? Fillari taitaa olla mun uusi meno peli tästä lähtien! Tai sit mun täytyy hankkia sellanen uusi auto jossa on peruutus tutka!! Tai sit ajan vain suoraa tästä lähtien. En jätä autoa minnekkään minne, mistä mun täytyy pakittaa... ( Sorry mamma, men ja börjar vara värre än du, med bilar!!)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

nivelsairaus

Mä en ole käynyt täälä muutamiin päiviin. Mulla oli lääkäri tiistaina, joka pisti vähän hiljaiseksi. Mulla on noin vuoden ajan  nivelet reistailleet. Lääkäri sanoi että se oli määrittelemätön niveltulhdus. Jota sitten vuoden ajan lääkittiin niin kortisooni piikeillä ja reumalääkkeellä.
Nyt oli sit taas yksi nivel kipeä. Sain taas kortisooni pistoksen jalkaan koska, muuta ei voi raskauden takia voi antaa. Toisaalta en ole innostunut myöskään suun kautta annettavasta reumalääkkeestä, joka on sama lääke jolla lääkitään syöpä potilaita. Eli aika jytkyä kamaa. Toisaalta ottavat kivut täysin pois.
Juuri ennenkuin olin lähdössä pois vastaanotolta, lääkäri huomasi minulla kynsimuutoksen, ja nyt sairaus on sitten virallisella nimellä nivelsairaus joka liittyy psoriin. Eka tunne oli helpottunut, mutta sit taas vähän hirvitti että se oli nyt sit siinä. Tämä on asia jonka kanssa saan elää loppu elämän. Nyt täytyy vaan yrittää suhtautua asiaan.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

M&I fina kläder som Joona fick av sina gudföräldrar:)

Den här sommar pojken hjälpte ivrigt mamma och plantera blommor.

De 3 positiiva sakerna med den här dagen var, 1. Vi fick trevliga gäster på besök idag, ute på gården.

2. Det ljuvliga vädret tycks bara fortsätta och fortsätta.

3. Jag har dagligen börjat känna rörelser av lillan i magen:)

Skitso kissa, lahjoitetaan hyvään kotiin!!

Meillä on ehkä mailman pimein kissa. Että se osaa ärsyttää. Kun me hankittiin se niin me asuttiin kerrostalossa. Se oli kamala virhe. Kissamme ( Rane) ei viihtynyt sielä ei sitten ollenkaan. Se meni pitkin seiniä, repi tapetit ja hyppeli mun kimppuun koko ajan. Siis OIKEESTI kävi kimppuun. Jos otin siitä kiinni ja heitin sivulle se hyppäsi uudestaan kimppuun. Loppujen lopuksi mun oli pakko heittää se niskasta kiinni otteella partsille ja kun suljin äkkiä oven, se hyppäsi ovea vasten. Siis oikeesti aika pelottavaa :/ .
 Noh pari vuotta asuttiin siinä ja sit muutettiin omakoti taloon (Suvilaan). Rane muuttu ihan täysin, siitä tuli kiltti ja hyökkäykset jäivät pienemmälle, loppuivat melkein kokonaan. Oikeastaan vaan jos oli paukku pakkasia ja se ei halunut ulos niin se saattoi saada samanlaisia kohtauksia. Vaikka hyökkäykset jäivät pienemmälle niin niitä sattui aina silloin tällöin.
Kun mä sit tulin raskaaksi ja odotin Joonaa, niin Rane alkoi pelätä mua. Tai siis sit kun maha oli aika iso. Se haistoi mua ja säntäsi pois. Ihan kun mussa olisi ollut joku uusi haju joka sitä pelotti. Ja samalla viikolla kun Joona tuli kotiin Rane ei suostunut tulemaan sisälle viikkoon. Mutta ei ole sen jälkeen ikinä hyökännyt minun tai Joonan kimppuun, niin että muistaisin. Päin vastoin sillä on ollut tosi hyvä pinna vaikka Joona on repinyt hännästä.
Paitsi nyt sit taas tänään!! Aargh.. Rane on jo muutamia viikkoja ollut levoton, tullut sisään ja maukunut vaan koko ajan. Olen jo pitkään huommanut et se on ollut aika hellyyden kipeä, mutta aikaa ei ole riittänyt edes sen silittämiseen. Kun sit tänään tulin kotiin niin menin ulos lukemaan lehtiä. Rane tuli maukumaan mun jalkoihin ja hyppäsi syliini ja halusi että silitän. En paljoa ehtinyt silittää niin eiköhän se käynyt hampain ja kynsin taas oikein kunnolla kiinni. Ei jumakauta et osaa adrealiini nousta nopee. Se ehti hetkessä repästä mun rinnan ja käden auki. Tuoksunkohan taas jollekkin hormoonille? Mun mitta alkaa vaan olla aika täynnä tota kissaa. Mä olen ennen rakastunut kissoja mutta Ranen myötä olen alkanut pelkäämään niitä. Eli tämä ei ole nyt läppä. LAHJOITETAAN HYVÄÄN KOTIIN HULLU KISSA!! Mielellään sellaiseen jossa joku osaa pitää kovaa kuria tai en tiedä millaiseen kotiin tollanen kissa pitäisi laittaa? Vai mitä pitäisi tehdä? Olisiko helpompi lopettaa? Tuntuu sekin vaihtoehto niin kurjalta kun kuitenkin ajattelee et jos ottaa eläimen niin siitä pitäsi pitää huolta! Mutta miten annat hellyyttä tai pidät huolta tollasesta hullusta? Ei kai huomaa et mun mitta on hieman täynnä?
Näin kivan oloinen kissa, mutta kun sille päälle sattuu niin kaikkea muuta kun kiva. Rane on nimensä mukaan oikea kovis!!


lauantai 4. kesäkuuta 2011

Lasten kasvattaminen

Olen tällä viikolla ollut paljon kotona. On ollut synttäri kekkereitä ja ollaan muutenkin tavattu lapsia niin kotona kun kylässäkin. Jokanen vanhempihan yrittää kasvattaa omaa lastansa niin hyvin kun voi. Tai toivottavasti ainakin yrittää:).. Jokanen kasvattaa omalla tavalla. Olen aina itsekkin ajatellut että jokainen tavallaan. Ihmiset ovat kaikki erillaisia, lapset ovat kaikki erillaisia. Ei voi olettaa että kaikki kasvattaisi lapsensa samalla tavalla. Kuitenkin aina vaikka yrittää, niin vaikka ei välttämättä kritisoi toisten kasvatusta niin väkisin vertaa miten itse kasvattaisi.. Itse ajattelee et joku on liian ankara, joku lellii ja jollain on jokin vapaakasvatus et saa tulla ja mennä miten haluaa. Turha on tietty vertailla, on ihan sama kenen lapsi on ekana oppinut konttaamaan tai puhumaan, sittenhän sen näkee kun jokaisen lapsi on aikuinen kuinka hyvin kenenkin lapsi pärjää mailmalla. Sitten voi alkaa vertailemaan jos silloinkaan tarpeen.
Vaikka tässä muutamassa vuodessa on ehtinyt nähä monien eri kasvatusmenetelmiä, ja jokaisesta mulla olisi varmaan jotain sanottavaa, ja monilla minun tavastani, niin toivoisin et muutama perusasia opetettaisiin kaikille lapsille kasvatus menetelmästä ja erillaisuudesta huolimatta.
- olla kohtelias
- kunnioittaa  vanhempia ihmisiä. Mikä mielestäni tarkoittaa sitä että kaikkien vanhempien tulisi saada komentaa ja kasvattaa myös toisten lapsia. Jos oma lapsi on sitä mieltä et hänelle ei kukaan muu saa sanoa mitään paitsi oma isi ja äiti niin miten tämä lapsi voi silloin ikinä kunnioittaa toisia aikuisia? Tämä on niin tärkeä asia, ja perusta niin monelle asialle.
- Osata kiittää.
- Ei rikkoa toisten tavaroita. Tai ottaa toisten tavaroita ilman lupaa.
- Osata sanoa anteeksi.
- Osata arvostaa niin ruokaa kun tavaroitakin.

Jos noi asiat/arvot edes osattaisiin opettaa lapsillemme niin tämä yhteiskunta voisi toimia vähän paremmin. Kukin sitten opettaa tavallaan mut  toisten ihmisten kanssa pitäsi osata tulla toimeen.
En nyt kirjoituksessani kritisoi että tuttavani kasvattaisi lapsia mitenkään väärin! Mutta on vaan ollut jännä nähdä miten kaikki tekevät sen niin erillailla. Ja tuo tiivistelmä oli vain minun mielipiteeni mitä pitäisi jaksaa opettaa ja mihin pitäisi panostaa. Jokainen tekee sit omalla tavallaan. En oikeastaan tiedä mihin tällä pyrin mutta tulipahan vaan taas mieleen:)
Asiasta kukkaruukkuun. Tässä meidän rämäpää joka nukahti eilen illalla iltapala pöytään:)

Tämän päivän 3 positiivista asiaa olivat.
1. Oli ihana helle päivä.
2. Koti oli siisti joten ehdin hyvin touhuta Joonan kanssa kaikkea kivaa,
3. Ehdin nähä ystäviä  ja syödä hyvän salaatin.




perjantai 3. kesäkuuta 2011

Joonan 3v. synttärit

No niin nyt ehkä pääkoppa taas toimii sen verran et jaksa laittaa kuvia eilisistä juhlista. Vaikka juhlat olivat mukavat ja etenkin Joonalla oli kivaa niin, mä en kyllä eilen illalla kyennyt ajattelemaan mitään muuta kun nukkumista :)
Kivointa eilen oli tosiaan nähdä miten Joona nautti kun sai leikkiä parhaitten ystäviensä kanssa, ja kuinka hän sai aivan mahtavia lahjoja joista oli niin innoissaan. Illalla 20.00 kun juhlat olivat ohi Joona lössähti sohvalle ja oli aivan poikki. Sitten laitettiin vähän iltapalaa jonka hän söi maaten, koska ei kertakaikkiaan jaksanut enään istua. Ja nukkuikin sitten vielä 11 ja 1/2h yö unet :) Mikä sopi hyvin tälle mammalle..
synttäri sankari aamulla

lahjojen avaamista


Juhlien teemana oli Joonan rakastettu autot..
juhlissa täytyi tietty myös olla ilmapalloja

Joona toivoi suklaa kakkua syntymäpäiväksi. Jonka pappa sitten teki.

kynttilät piti puhaltaa nopeesti.



Oli onneksi kiva ilmaulkona
sit pelattiin vähän jalkapalloa




Sitten vielä lupasin kirjoittaa joka päivä kolme positiivista asiaa mitä on tapahtunut päivän aikana.
1. Nukuin viime yön kun tukki.
2. Joona on ollut ihanan hyvän tuulinen, kun on saanut paljon uusia leluja.
3. Ja minä iloitsen tulevasta vapaasta viikonlopusta. Jonka toivon mukaan saan viettää perheeni ja parhaan ystäväni kera:)

torstai 2. kesäkuuta 2011

kort och gott , fortsätter mer imoron..

Huh e riktigt slut. Berättar om Joonas födis mera imorgon. Men så här kort det 3 poitiiva sakerna idag:
1. Det var härligt att se hur Joona njöt av sin födelsedag idag, fast man ibland är ganska trött på den trotsande pojken så nog kan man också vara sen så stolt över honom vilken fin 3 årig kille han blivit.
2. Fick äta en massa godsaker idag:)
3. Och träffa alla käraste bekanta idag.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

3 positiivista asiaa päivässä jatkuu

Eilen kirjotin ruotsiksi miten olin bongannut mammacoalan sivuilta hyvän idean että päivän lopussa tulisi ajatella 3 positiivista asiaa jotka tapahtuivat päivän aikana. Ja minusta tämä oli loistava idea koska elän aika hektistä aikaa, ja poikani ihana uhma vain pahenee joten minusta oli hyvä idea päivän päätteeksi ajatella 3 asiaa jotka olivat kivoja päivän aikana. Näin on helpompi mennä tyytyväisenä nukkumaan ja myöskin siirtäää positiivista energiaa myös lapseensa. Vaikka minun mielestä jokainen voisi tämän tehdä jotta tässä mailmassa olisi vähemmän pessimistisiä ihmisiä. Kirjoitan joka toinen kerta ruotsiksi 3positiivista asiaa ja joka toinen suomeksi.
1. Eilen sain hyvän vinkin miten saan pojan helpommin nukkumaan mummola chic käyttäjältä.. Ainakin nyt näyttäisi että se toimisi:) ei ole vielä tullut pois huoneesta:)
2. Ostin tänään ensimmäisen kesäkukan amppelin.
3. Tänään on ollut ihan mega ihana hellepäivä/ ilta. Lisää näitä kiitos!