Askartelua

Mulla ei ole pitkään aikaan ollut aikaa kirjottaa mitään blogiini. Ja syy löytyy kuvista;). Viime viikolla mun luona oli ystävät koristelemassa pilttipurkkeja. Mä olen nyt hurahtanut täysin pitsiin. Sitä pitää olla joka paikassa:)

Lisäksi Eemeli (mun mies), on saanut töistä kaikenlaisia ihanuuksia joita olen hionut ja maalannut.
Mun haave on että saisin kerättyä 8 tällaista tuolia, ja sit Eemeli tekisi mulle puisen pöydän jonka petsaisin tai lakkaisin tumman ruskeaksi. Saas nähä toteuttaako joskus mun haaveeni?

Joonalle löytyi myös tällainen puinen pöytä jonka myös maalasin:) Joonan mielestä valkoien oli tyttöjen väri, ja olisi ennemmin halunnut mustan, mutta minä olin jo ostanut maalit. Olis muuten ollut varmaan makee myös mustana.

Viikonloppuna meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Ja askareltiin tällaisia tähtiä. Ja nyt tästä askartelusta ei tule loppua:) Tähtiä alkaa olla joka ikkunassa, jos minkälaista. Kaikki siis tietävät mitä saavat minulta joululahjaksi tänä vuonna :D

Tuiki tuiki tähtönen iltaisin sua katselen...

Lisää tähtiä...

Kuka olisi uskonut että MÄ hullaannun näin askarteluun. Aloin myös askarella purkkeja.

Kun nyt aloin kuvata, ajattelin kuvata uusimman aarteeni. Vihreän lipaston jonka sain mummoltani ja ukiltani. Näin sen joskus heidän kellarissa ja sanoin heti, TON mä haluun:)

Kun askartelee täytyy tietysti myös syöda suklaata. Joulu jutut alkavat muutenkin hiipiä Suvilaan jo. Ennen ajattelin et mitään ei voi laittaa ennen joulua esille, et muuten joulu ei  sit muka tunnu joululta. Mutta nyt ajattelen niin että miksi joulusta pitäisi nauttia vain aattona? Mä aion syödä joulu torttuja ja suklaata koko joulukuun, ja sit syös muita jouluherkkuja sitten aattona. Onhan sekin älytöntä että sit ahtaa kaikki aattona ja kun silloin ``saa`` syödä. Onks siinä sit mitään järkeä? Onko se sit nauttimista? Mun mielestä ei.. Eli mä aion ainakin nauttia tällä kertaa koko joulukuun mutta vähän kerrallaan:) Katotaan sit tammikuussa miltä maha näyttää;)

zumbaa lenkkipolulla :D

Mä kävin viikonloppuna lenkillä. Meen aina samaa kuntopolkureittiä. Mulla soi musat täysillä korvissa ja meen musiikin tahtiin. Sit tuli Shakiran yksi vanha biisi mikä on tullut kuntosalin zumba tunneilla. Mä pokkana kävelin ja juoksin ja sit pyörähdin ympäri välillä ottaen muutaman zumba askeleen. Kolmannen kerran kun tanssahtelin ympäri huomasin takanani ladon kulmassa vanhan miehen joka hymyili. Katsoi varmaan että on tää mailma friikkejä täynnä :D

Syvällistä maanantai pohdiskelua..

Mun ongelma välillä on että mietin liikaa kaikkea.
 Mulla on yksi ystävä tällä hetkellä joka ärsyttää mua ihan suunnattomasti aika ajoin. Tällä hetkellä mua ärsyttää se kun hänen pitää aina olla niin muodollinen. Ja samassa huomasin itseni vastaavassa tilanteessa eilen. Oltiin käyty tutuilla kylässä ja mieheni kaa sit mietittiin et miten ne nyt ei tehnyt niin ja näin. Kunnes nyt sit just äsken tajusin, et ei hemmetti.. Onko mustakin tullut noin muodollinen? Vai vanha..? yäk pois tommonen musta.. No ehkä se on sitä ``aikuistumista`` että kaipaa et jengi osaa käyttäytyä ja olla mukavia tosia kohtaan?
Mutta se on vaan jännä nähdä miten toi ``peli`` tulee vastaan yhä useammin.. Aina kun mua ärsyttää joku tai jonkun tekemiset niin ne asiat tulee aika nopeasti mun silmieni eteen! Jos arvostelen ittekseni et miten toi tekee vaikka noin oman lapsensa kanssa. Niin seuraavana päivänä joku lapsistani tekee ihan saman. Ja olen ite samassa tilanteessa. Joka kerta mietin, nyt en ikinä enään arvostele mitä muut tekee! Ja aina teen sen uudelleen... Miten oppisi olla arvostelematta muita? Tai mittailematta muita ihmisiä? Mulla on aina välillä se vaihe päällä. Etten ajattele yhtään miks joku tekee niin tai näin! Ja siinä samassa saa itse ikään kuin jonkun ihmeen mielen rauhan.. Mutta miten sellasen rauhan sais pysymään päällä koko ajan? Okei ehkä on hyvä välillä pohdiskella? Ehkä sitä kasvaa ihmisenä? Mitä jos ei ikinä pohdiskelis tällasia? okei......:) nyt lopetan tältä päivältä ;)......