Nää taitaa olla mun vikat joulu hömpötykset;)

/

Nyt loppu mun tän joulun hömptykset. Loppu stressi ja kaikki muu. On ollut ihana askarella mutta Ida ei jaksa äitiä joka askartelee, tai tekee mitään muutakaan turhan päivästä. Joulun tunne ei kuitenkaan tule joulu-tavaroista vaan yhdessä olosta ja hiljentymisestä.  Sitä vikaa meidän perhe tarvitsee erityisesti tänä jouluna. Ja uskon että se onnistuu vain jos tämä mamma jättää kaiken turhan hömptyksen ajoissa pois. Olkoon tämä siis viimeinen blogi kirjoitukseni ennen joulua!

Vaikka sanotaan että pitäisi elää tätä hetkeä eikä huomista. Uskon että ihminen ei jaksaisi ellei ajattelsi että huominen päivä täytyy olla parempi kuin tänään jos tämä päivä on ollut huono.
Peiliin joutuu kuitenkin katsoa jos joka päivä on huono päivä..

Mä en kestä negatiivisia ihmisiä, mutta viime aikoina on ollut aika rankkaa lasten kanssa. Ja huomaan että itse alan marinan heti aamusta. Onko silloin oikeesti niin rankaa vai tekeekö itse asioista rankan? Olisiko syytä katsoa jälleen peiliin? Enkö kestä neagtiiviuutta koska itse olen tällä hetkellä niin negatiivinen? Esim tämä blogin kirjotus on aika turhan päivästä loppuen lopuksi.. Olisiko Ida vähemmän kiukkuinen jos jättäisin kaiken tietokoneella olemisen, siivouksen, ja muun turhan päiväsen? En tiedä onko se syy siihen et neiti on kipeenä ja kiukkuinen kokoajan? Mutta ainakin sitä on hyvä miettiä..

Kun Ida syntyi 1v. sitten saimme aika nopeasti huomata että olemme saaneet erikoisen ja ihanan lapsen. Olen aina sanonut heti syntymästä lähtien että Ida on tullut näyttämään jotakin. Ajatella että noin pieni ihminen saa niin paljon ajatuksia heräämään meissä aikuisissa.
Ida on selvästi ainakin saanut meidät huomaamaan kuinka ihanan kiltti ja hyvä poika Joona loppujen lopuksi on. Koin Joonan raskaaksi jossain kohtaa mutta Idan myötä olen oppinut tajuamaan kuinka kiitollisia meidän pitäisi olla Joonasta. En ole eläessäni oikeesti nänhty yhtä kilttiä ja hyvätapaista poikaa <3.. Joskus sitä on vaikea nähdä mitä jo on. Ida on opettanut mut ja Eemelin näkemään sen.
Uskon että Ida on muutenkin syntynyt ihan erityisestä syystä, juuri meille. Vaikka tuo hassulta ehkä kuulostaakin. Ennekuin Ida syntyi arvostelin ehkä usein muita lapsia ja aikuisia itekseni? Miten niitten vanhemmat ei oo osannut kasvattaa niitä? Eiks ne nyt saa niitä hiljaseksi jos ne huutaa. Kunnes huomaan itse olevani samassa tilanteessa.

Esim yks  päivä kävin ostamassa kasvovoidetta. Ida päätti huutaa koko sen ajan kun oltiin sielä. Mä tiesin että vaikka kuinka sanon Idalle että rauhotu tai otan syliin, niin Ida ei lopeta huutoaan vaan se pahenee. Säästän parhaiten oman ja Idan energiat tekemällä en mitään. Kassa rouva tietty katsoi ja voivotteli, et nyt on neidillä joku hätä.. Ja samaa olisin minäkin ennen tehnyt.

Eli ainakin olen oppinut sen että EI PIDÄ arvostella muita. Kaikki tekee varmasti parhaansa. Tai ainakin sen minkä kykenee.. Tahdon kuitenkin uskoa että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Pelottavaa on ainakin ajatella toisin.. Hyvää ja rauhallista joulun odotusta kaikille <3

askartelu jatkuu...

Joona Ida ja minä ollaan kaikki vuorotellen oltu kipeinä melkein koko syksy. Joten me ei kyllä paljoa olla ulkona oltu. Siksi on kiva keksiä jotain vähän erillaista. Tänään minä jatkoin purkki askarteluani ja Joona leikkasi huopasydämmiä joulu kuuseen <3

Purkkien päällystäminen on oikeesti tosi kivaa. Just mun tyylistä askartelua.. Näkee nopeasti tuloksen:)

VINKKI, esim vanhoja verhoja voi käyttää päällystämiseen tai vanhoja tapetin pätkiä.

Mulla oli 2kpl tällaista pöytä tablettia. Olin just laittamassa kirpparille myyntiin kun tajusin että Joona voi myös askarella jotakin niistä.

 Tällä kertaa mulla ei ole käynyt aika pitkäksi äitiyslomalla. Melkein päinvastoin. Tekemistä riittää niin paljon että muille voisi jakaa:).. Keskiviikkona käytiin vähän shoppailee lasten kanssa ja vähän pikaruoka-ravintolassa herkutelemassa. Idakin sai maistaa vähän pirtelöä. Illalla mentiin hop loppiin lasten kanssa.

Idan eka mäcci reissu:)

Ida oli haltioissaan kaikista palloista. Kieli poskella mentiin eteenpäin..

Joonakin natti täysillä virikkeistä..

Mun tän hetkiset toiveet: Mä NIIN odotan Joulua. Ja toivon ettei aattona tulisi lunta taivaalta lisää ettei Eemeli joutuisi lumi-töihin. Ja saataisiin koko perhe viettää rauhallinen joulu.  Sit mä toivon että kaikki olisi edes 2 viikkoa yhtä aikaa terveenä että päästäisiin vähän ihmisten ilmoille liikkumaan. Tällä hetkellä Ida on ollut niin pipi että viihtyy vaan sylissä. Mun toiveet yleensäkin elämästä ei ole mitään elämää suurempia. Nautin pienist asioista, perheestä, lapsista (terveistä sellaisista), ystävistä, olemisesta, ruasta, urheilusta.. Vielä kun olisi aikaa ja rahaa matkustella enemmän olisin tosi tyytyväinen elämääni.

Tilasin syksyllä sisustus tarroja ja NYT ne vihdoinkin tuli! Ei ollut ihan niin helppo laittaa kun on olin kuvitellut mutta suht. hyvä tuli kuitenkin.

Pannari ohjeet löytyy nyt ikkunasta jos pääsee unohtuu;) 

Tiedätkö sen tunteen kun tekee jotain niin syntisen hyvää että siitä tulee melkein huono omatunto kun sen syö? No jos et tiedä niin tänään tein jotain just niin hyvää:D

Tietty noi raakaaineet jo itessään kertoo että ei voi tulla muuta kuin hyvää:)

Eka kiehautettiin kerma, voi, sokeri ja hunaja kunnes tuli sakeaksi, sitten lisättiin hieman jäähtyneeseen massaan vaahtokarkit sekä maito suklaa. Ite olisin ehkä ennemmin näin jälkiviisaana laittanut tummaa suklaata. Luulen että näin suklaa olisi maistunut enemmän:)

Mä lisäsin vielä päälle mantelirouhetta sillä kaipasin jotain textuuria/ koristetta karkkien päälle.

Nyt noi syntisen hyvät karkit odotttaa ulkona jäähtymistä, ja syömistä...

Sillä aikaa taidan jatkaa askartelua:) Olen löytänyt kasan vanhoja kankaita ja askartelu tarvikkeita joilla ajattelin koristella kortteja ja purkkeja. Ehkä samalla teen muutaman uuden tähden:)

Jos tästä kaikesta nyt siis tulee mitään kun mulla on aina yksi pieni apuri mukana:)
Me tehtiin joskus aikinaan piparkakku talo. Eemelin mielestä siitä tuli ruma ja mä sit yritin piristää ja sanoin et se on just hieno, et sen kuuluu näyttää vähän ``kotitekoiselta``. Sen jälkeen siitä on tullut meillä läppä et kun joku menee pieleen tai näyttää rumalta  esim. kokkaus et.c niin sanotaan aina että mutta hei, se näyttää kotitekoiselta:) Eli ehkä mun askartelutkin voivat näyttää vähän koti tekoisilta tänään kun on pikku apuri..

Askartelua

Mulla ei ole pitkään aikaan ollut aikaa kirjottaa mitään blogiini. Ja syy löytyy kuvista;). Viime viikolla mun luona oli ystävät koristelemassa pilttipurkkeja. Mä olen nyt hurahtanut täysin pitsiin. Sitä pitää olla joka paikassa:)

Lisäksi Eemeli (mun mies), on saanut töistä kaikenlaisia ihanuuksia joita olen hionut ja maalannut.
Mun haave on että saisin kerättyä 8 tällaista tuolia, ja sit Eemeli tekisi mulle puisen pöydän jonka petsaisin tai lakkaisin tumman ruskeaksi. Saas nähä toteuttaako joskus mun haaveeni?

Joonalle löytyi myös tällainen puinen pöytä jonka myös maalasin:) Joonan mielestä valkoien oli tyttöjen väri, ja olisi ennemmin halunnut mustan, mutta minä olin jo ostanut maalit. Olis muuten ollut varmaan makee myös mustana.

Viikonloppuna meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Ja askareltiin tällaisia tähtiä. Ja nyt tästä askartelusta ei tule loppua:) Tähtiä alkaa olla joka ikkunassa, jos minkälaista. Kaikki siis tietävät mitä saavat minulta joululahjaksi tänä vuonna :D

Tuiki tuiki tähtönen iltaisin sua katselen...

Lisää tähtiä...

Kuka olisi uskonut että MÄ hullaannun näin askarteluun. Aloin myös askarella purkkeja.

Kun nyt aloin kuvata, ajattelin kuvata uusimman aarteeni. Vihreän lipaston jonka sain mummoltani ja ukiltani. Näin sen joskus heidän kellarissa ja sanoin heti, TON mä haluun:)

Kun askartelee täytyy tietysti myös syöda suklaata. Joulu jutut alkavat muutenkin hiipiä Suvilaan jo. Ennen ajattelin et mitään ei voi laittaa ennen joulua esille, et muuten joulu ei  sit muka tunnu joululta. Mutta nyt ajattelen niin että miksi joulusta pitäisi nauttia vain aattona? Mä aion syödä joulu torttuja ja suklaata koko joulukuun, ja sit syös muita jouluherkkuja sitten aattona. Onhan sekin älytöntä että sit ahtaa kaikki aattona ja kun silloin ``saa`` syödä. Onks siinä sit mitään järkeä? Onko se sit nauttimista? Mun mielestä ei.. Eli mä aion ainakin nauttia tällä kertaa koko joulukuun mutta vähän kerrallaan:) Katotaan sit tammikuussa miltä maha näyttää;)

zumbaa lenkkipolulla :D

Mä kävin viikonloppuna lenkillä. Meen aina samaa kuntopolkureittiä. Mulla soi musat täysillä korvissa ja meen musiikin tahtiin. Sit tuli Shakiran yksi vanha biisi mikä on tullut kuntosalin zumba tunneilla. Mä pokkana kävelin ja juoksin ja sit pyörähdin ympäri välillä ottaen muutaman zumba askeleen. Kolmannen kerran kun tanssahtelin ympäri huomasin takanani ladon kulmassa vanhan miehen joka hymyili. Katsoi varmaan että on tää mailma friikkejä täynnä :D

Syvällistä maanantai pohdiskelua..

Mun ongelma välillä on että mietin liikaa kaikkea.
 Mulla on yksi ystävä tällä hetkellä joka ärsyttää mua ihan suunnattomasti aika ajoin. Tällä hetkellä mua ärsyttää se kun hänen pitää aina olla niin muodollinen. Ja samassa huomasin itseni vastaavassa tilanteessa eilen. Oltiin käyty tutuilla kylässä ja mieheni kaa sit mietittiin et miten ne nyt ei tehnyt niin ja näin. Kunnes nyt sit just äsken tajusin, et ei hemmetti.. Onko mustakin tullut noin muodollinen? Vai vanha..? yäk pois tommonen musta.. No ehkä se on sitä ``aikuistumista`` että kaipaa et jengi osaa käyttäytyä ja olla mukavia tosia kohtaan?
Mutta se on vaan jännä nähdä miten toi ``peli`` tulee vastaan yhä useammin.. Aina kun mua ärsyttää joku tai jonkun tekemiset niin ne asiat tulee aika nopeasti mun silmieni eteen! Jos arvostelen ittekseni et miten toi tekee vaikka noin oman lapsensa kanssa. Niin seuraavana päivänä joku lapsistani tekee ihan saman. Ja olen ite samassa tilanteessa. Joka kerta mietin, nyt en ikinä enään arvostele mitä muut tekee! Ja aina teen sen uudelleen... Miten oppisi olla arvostelematta muita? Tai mittailematta muita ihmisiä? Mulla on aina välillä se vaihe päällä. Etten ajattele yhtään miks joku tekee niin tai näin! Ja siinä samassa saa itse ikään kuin jonkun ihmeen mielen rauhan.. Mutta miten sellasen rauhan sais pysymään päällä koko ajan? Okei ehkä on hyvä välillä pohdiskella? Ehkä sitä kasvaa ihmisenä? Mitä jos ei ikinä pohdiskelis tällasia? okei......:) nyt lopetan tältä päivältä ;)......

Syksy on tullut suvilaan:)

Jos jotain hyvää pitää yrittää keksiä siitä että illat pimenee niin se on KYNTTILÄT!  Se tuoksu, se lämpö ja tunnelma. Yritän ajatella positiivisesti. Kohta on joulu ja raskain  pimein aika on takanapäin. Joulun valot kynttilät ja tunnelma, vievät kaiken mahdollisen masennuksen mennessään.

Mun salainen unelma saattaa ensi syksynä tulls toteen;). Meidän suvussa, eletään hiljaa ja nöyrinä. Ihan niinkuin mitään liian suurta ei ikinä kannattaisi haaveilla koska siitä voi saada siipeensä. Välillä mietin että olenko jossain uudessa teiniässä kun joku mun sisällä kapinoi suuresti tuota ajatus mailmaa vastaan! ? Mun ajatus on kuitenkin se että mitään ei kyllä saakaan jos ei ota riskejä. Tulevaisuus näyttää tuleeko nyt sitten turpaan vai saanko sen mistä olen aina unelmoinutkin;) Ihania syysiltoja kaikille:)Nyt kuulostan ihan eräältä rakkaalta ystävältäni jonka varmaan kaikki tunnistatte seuraavasta lauseesta mutta.... Mikä on sinun unelmasi? (viisas mummola chic ;) )....

Paras artikkeli lapsista pitkästä aikaan.

LAINATTU SAVON SANOMAT!

Lari Vesander

5.10.2012 22:10 (Päivitetty 6.10.2012 11:15)

Lastenpsykiatrian erikoislääkärin Jari Sinkkosen mielestä perheet pyörivät nykyään liikaa lasten ympärillä.
– Kaikki elämä ei saa olla sitä, että viedään lasta paikasta paikkaan ja mietitään, mikä kehittäisi hänen aivojaan eniten.
Sinkkonen olisi valmis kärräämään kaiken maailman palikkatestilaatikot yhteen kasaan ja tuikkaamaan sen tuleen.
–  Työnnämme lapsille virikkeitä sellaisella tahdilla, että siinä ei ole mitään rajaa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lapsella on jo ennen syntymäänsä 15 lelua. Ei siinä ole mitään tolkkua.
–  Nykyisin lapsen kasvattamisesta on tullut suoritus ja vanhemmuudesta puurtamista. Oikeasti lapsesta on huojentavaa, kun kaikki ei pyöri hänen ympärillään.
Sinkkonen myös muistuttaa, että lasten leikeissä ei pidäkään olla mitään järkeä.
– Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.

MOIKKA!
Nyt ollaan siinä osassa äitiyslomaa kun pää meinaa välillä hajoilla. Ida on nytten 10kk ja mä oon ollut poissa työelämästä jo 1v. ja 4kk. Kotona riittää koko ajan tekemistä ja mun paha ``ongelma`` taitaa olla se et mä sit tavallaan viihdyn kotona ja touhuun ihan kauheesti ja sit jossain kohtaa huomaan et pinna palaa ihan täysin. Pitäis vaan saada ittensä tapaa ystäviä y.m mutta sit ei jotenkin saa aikesksi kun mukamas on kokoajan jotain siivoomista syöttämistä et.c

Mun serkku on tällä hetkellä ihan samassa elämän tilanteesta ja ONNEKSI. Yhdessä sit soitellaan toinen toisilemme ja jaetaan arjen ilot ja surut.. Meidän lapsetkin on aika saman ikäisiä. Sit mä aina neuvon sitä että ota omaa aikaa! Lähde lenkille! Ihan mitä vaan. Ja sit mä en ite saa persettäni ylös..

Tämä viikko on tuntunut erityisen raskaalta. Kun Ida on ollut kipeä ja erityisen kiukkuinen. Samaan aikaan ylähampaat tulossa, ja yöt todella levottomat. Tunutuu kauhealta sanoa mutta välillä saa laskea 10, ja yrittää miettiä et ei se laps vittuilakseen itke ja kiukuttele.

Jotkut voi ehkä ajatella et taas toi marmattaa blogissaan. Muta tarkoitus on ehkä purkaa omia fiiliksiä ja samalla tuntuu välillä et jos joku kysyy miten menee vauvan kanssa niin aina pitäisi vaan vastata et hyvin menee. Ida on aivan ihana tyttö ja suht ilonen ja helppokin. Mutta kun se suuttuu niin sitä ei meinaa saada leppymään millään. Facebookkiin kaan ei viitti joka päivä kirjottaa: VÄSYNYT, ÄRSYTTÄÄ, joten avaudun nyt siis tänne.
 Idan itku on todella kovaäänistä ja se menee suoraan hermoon. Joten tänään just mietin et jos nyt en saisi pientä taukoa niin alkaisin varmaan uudestaan tupakoimaan tai sit ratkeaisin herkuttelemaan:)

Tässä mun rakkaat <3 Jotka tuottavat äitilleen niin paljon ILOA <3 Ja ehkä muutaman ennenaikaisen harmaan hiuksen

Mutta onneksi, huomenna pääsen hetkeksi pois kotoa. Mä tapaan huomenna mun vanhan kampaamo luokan, kenenkaa valmistuttiin 10v. sitten. Tää on niin magee juttu sillä meillä oli tosi hyvä luokka henki, mutta oltiin kaikki kotoisin niin eri paikkakunnilta ettei olla sit pidetty yhteyttä. Tyttöjä tulee Tammisaaresta, Sjundeåsta, Espoosta, Helsingistä etc. Yövymme hotellissa menemme ulos syömään ja vielä vähän tsigaa yöelmämää jos vaan jaksetaan. Ja mehän jaksetaan =)  Siis ei voisi parempaan aikaan oikeesti tulla!Ihana tavata ihmisiä kenenkaa tulee varmasti juteltua muusta kun vaipan vaihdosta;) Ihanaaaaa olisi jo huominen! Uskon et oon taas ihan uusi ihminen ens viikolla kun pääse hetkeksi pois kotikuvioista. Hyvää viikonloppua ystävät!

UNELMIA

Mä näin viime yönä unta oman yrityksen perustamisesta:) Ja huomaan joka päivä että olen mä sit valmis siihen tai en niin sitä mä haluan! Mietin kauan että miksi haluan oman yrityksen? Se ei välttämättä ole rahallisesti kannattavaa ja tekisikö se minut onneliseksi? Ja nyt viime yönä oivailsin sen kyllä. Mä haluan vielä mun oman yrityksen sen takia että saan toteuttaa itseäni, tehdän just sellaisen kun haluan. Kun aikoinaan aloin tehdä töitä toiminimellä töitä se oli motivaation takia. Tehdä itselleen töitä. Ja nyt kaipaan sit samaa mutta ihan kokonaan. Tahdon oman yrityksen, jonka voin tehdä oman näköiseksi. Haasteita mulla on arjessakin tälläkin hetkellä mutta luulen että oma yritys olisi hyvä tasapaino kaikelle:) Ja uskon että olisin hyvä siinä!
 Nyt täytyy vaan rauhassa malttaa olla kullan nuppujen kaa kotona, koska he ovat kuitenkin rakkaimpia mitä mulla ikinä on. Ja töitä ehtii vielä tehdä monet vuodet, mutta lapset ovat vain kerran pieniä. 10kk vielä kotona ja sit takaisin töelämään. Jännä nähdä mitä elämä tuo tulessaan:).

Siis minä ja AUTOT! Mua ei kyllä pitäisi päästää rattiin. Ainakaan heti aamusta kun olen väsynyt ei oikeastaan keskellä päivää kun mulla on stressi eikä iltapäivällä kun mua ramasee eikä illalla koska silloin olen taas väsynyt. Se ei oikeesti ole mikään läppä et mun aivot jäi sairaalaan kun synnytin Joonan. Ja että ne viimeiset rippeet jotka mulla oli jäljellä jäivät sit sinne kun synnytin Idan. Välillä en tiedä kirjaimellisesti olenko menossa oikealle vai vasemmalle.

Tänään sen jälkeen kun vein Joonan hoitoon niin mun piti mennä ostaa yksi pöytäliina jonka olin varannut yhdeltä naiselta FB kirpparilta. Päätin et meen ABC:lle vaihtaa rahaa. Kun piti kääntyä AbC:lle ajoin vahingossa ajatuksissani K-supermarkettiin. Sen jälkeen ajatuksissa yks suuntaista väärään suuntaan. Sit pääsin pärille vaihtaa rahaa. Kun rahat oli vaihdettu Mun piti kääntyä risteyksestä vasemmalle. Mä en tajua taas ajatuksissani käännyin oikealle. S-marketin kautta oikeaan osoitteeseen:D Olenkohan mä käynyt liikaa ruoka ostokisilla kun joku pääni sisällä väkisin yritti ohjata mua ruokakauppaan:)?

Muutenkin mun mielestä autoihin pitäisi asentaa sellainen kyltti joka ponnahtaisi ylös ainakun painaa nappia. Tai no mun tapauksessa kylttejä! Niissä voisi lukea: -ANTEEKSI. -ANTEEKSI mut mulla HUUTAVA VAUVA KYYDISSÄ. -ANTEEKSI VÄSYNYT MAMMA. - SORRY MUN VIKA. -SORRY EI OLLUT TARKOITUS. -KATO ETEES HULLU! :D

Tai sit pitäisi vaan olla tarpeeksi näyttävä auto et kaikki huomaisi että tuolta tulee taas sekopää kuski, annetaanpas hänelle vähän tilaa:)

Mä saan jotain ihan sairasta mielihyvää vanhojen kalusteiden tuunamisesta. On jotenkin ihanaa kun näkee miten vanha kaluste saa taas uuden elämän ja näyttää freshiltä. Ehkä se on se sama sy miksi tykkään laittaa hiuksia ja olla kampaaja:) Tulos näkyy heti. Tässä tän päivänen projekti! Vaikka välillä kyllä mietin en kuulutaanko yhteen minä ja maalit? Joka kerta mä sotken jotain maaleilla. Tänään toi kaappi kaatui mun päälle kun olin just maalannut sen. Ja sain uudet raidat hiuksiin. Tällä kertaa en voinut muuta kun nauraa. Miten mä aina sählään? :D Toisaalta hoidin 2 lasta samaan aikaan että ehkä se on mun puolustus.

vanha tylsä kenkäkaappi kirpparilta 5e.

Maalasin kaapin..

Ja hankin uudet vetimet kirpparilta. Ja tsädäm mulla on käyttökelpoinen kenkäkaappi:)

älkää antako periksi

Mä olen joskus kirjoittanut täst ennenkin, mutta koska koko ajan kuulen miten ihmiset eroo tulen surulliseksi ja ajattelin tätä aihetta taas pohtia.
Mulla on sellainen tunne että nykyään erotaan aivan liian nopeasti. Toki jos molemmilla on paha olla keskenään ja asioita ei saa mitenkään puhutta ja ja ja niin on ymmärettävää että joskus on hyvä ottaa pieni aikalisä tai sitten kokonaan erota!

Mutta sit välillä tulee sellainen fiilis että minkään eteen ei olla valmiita tekemään töitä. Elämässä tulee monenlaisia haasteita. Rakennetaan taloa, lapset ovat pieniä, uskottomuutta, tylsistymistä, taloudellisia tilanteita. Olivat ne syyt mitkä tahansa en nytten ole syyttämässä ketään joka nyt on eronnut tai ei eronnut. Vaan yritän ehkä enemmän omassa mielessäni ymmärtää miksi nykyään erotaan herkemmin kuin ennen? Ehkä se on ymmärtämistä että ei väkisin tarvii olla niin kuin ennen? Vai onko se luovuttamista?  Mitä on tapahtunut sanonnalle kunnes kuolema meidät erottaa?

Mun isoäiti ja isoisä ovat oikeita hahmoja. Heillä on aina keväisin kauhea kriisi:) Meidän mofa menee aina kerran vuodessa poikien kanssa tallinaan kylpylään tai lappträskiin motelliin:) Aina keväisin momo kantaa asuntoautosta kaikki tavarat ulos ja manailee että ne saatanan huorat ei syö mun haarukoilla ja veitsillä:) Ja vielä ovat yhdessä;) No nämä ovat sitten ehkä toinen ääripää..

Mutta annetaanko nykyyään liian nopeasti periksi? Mulla on 13vuotta parisuhdetta takana. Tavattiin ihan teininä. Ja voin kertoa että 13 vuoteen sisältyy aika paljon. Olisi outoa jos ei siältyisi. Olen nytten 27 laskujeni mukaan;). Eli jos olemme yhdessä loppuelämämme se tekee todella monta vuotta ja kauhulla ja innolla samaan aikaan mietin mitä kaikkea ihanaa ja hirveää nu vuodet tuo tullessaan. Nykyään kun vaan kertoo ihmisille kuinka kauan on ollut yhdessä ihmiset hämmästyvät toiset iloitsevat ja toisilla taas tosi outo asenne et pakkohan teidän on jossain kohtaa tyyliin erota. Että ei noin kauan voi olla yhdessä tai jotain.

Jos osaa kasvaa yhdessä eikä erikseen, matka jonka toisen kanssa kokea voi olla jotain niin hienoa. Jos osaa antaa anteeksi jos osaa hyväksymään että me kaikki olemme erillaisia ilman että yrittää väkisin muuttaa toista. Se tunne kun katsot toista ja huomaat rakastavasi toista enemmän joka päivä <3

Tää on niin laaja aihe että tätä vosi ikuisuuksiin pohtia, mutta mun ajatus tälle päivälle on nyt se että jos todella rakastat jotakin. Ole valmis tekemään suhteenne eteen töitä. Aina ei ole hyviä päiviä eikä viikkoja tai kuukausia. Mutta jos molemmilta löytyy halu taistella niin kannustan sen eteen!! Älkää ihmiset antako periksi jos rakkautta vielä löytyy!

Ruokaa nami nam nam

Syömistä syömistä ja jälleen kerran syömistä:) Jos mä saisin päättää mitä tekisin loppu elämäni? Niin se olisi syöminen. Ja sen kyllä huomaa. Loman aikana pistettiin ranttaliksi ja syötiin mitä huvittaa. Viikossa tuli 4kiloa..ups.. Tässä muutamia kuvia ihanista herkuista joita mun mies laittoi mulle ja mun ystäville!

Crispy duck sallad

Pullavanukas kakku, itse tehty hillo tuoreista mansikoista, ja itsetehty vanilia jäätelö. Siis vesi on vieläkin kielelläni.

Olenkin miettinyt et onko normaalia et on kokoajan nälkä? Kait se on kun mut on hemmoteltu pilalle tällasilla herkuilla :D

Yhteiset kesälomat ovat takanapäin. Ja arki alkakoon taas. Joona on vielä 3 viikkoa kotona mun ja Idan kanssa ennenkuin hän alkaa taas kerhoilun.Mä laitan suurimman osan päivästä ruokaa hoidan lapsia ja siinä välisää yritän vähän tehdä omiakin juttuja.
Mun viimeinen projekti oli/ on Idan huone. Eka ajettelin etten tee siitä mitään prinsessa huonetta mutta nyt näyttää kyllä siltä etten malta olla tekemättä:)

Löysin Ikeasta puisen pienen pöydän ja 2 pientä tuolia. Maalasin pöydän  valkoiseksi ja tuolit pastellin vaaleanpunaiseksi. Myös Idan huoneen patteri sai vähän uutta väriä.

Kun me muutettiin niin löysin keittiöstä tällaisen vanhan puisen kaapin. Puun värisenä ei ollut oikeen minkään näköinen. Nyt 5-6 vuotta myöhemmin multa löytyi viimeinkin hetki hiota ja maalata se. On jännä miten esine voi muuttaa ulkonäköä vain maalaamalla.

Kun kaikki oli valmista 10 litran maalipönttö tippui meidän yläkerran rappusia alas. Samalla sotkien niin raput kuin seinät. Ida vissiin säikähti tai jotain mutta sai samaan aikaan kauheet hepulit. Sai tyttö raukka odottaa hetekn et sain siivottua kauhean sotkun. Meni hetki että pystyin vain hymyilemään asialle mutta nyt tänään jo naurattaa! Sen siitä saa kun yrittää aina olla niin ``tehokas`` ja tehdä 100 asiaa samaan aikaan. Ehkä se oli pieni vinkki siitä että maalaamisen olisi voinut tehdä joku kerta rauhassa kun Ida ei häslää vieressä ;)

Tervehdys pitkästä aikaa!
 Mun elämä on tällä hetkellä aika hektistä, mutta hyvällä tavalla. Ja tämän takia en ole kauheasti ehtinyt bloggailemaan.
 Arjen pyörittäminen vie paljon aikaa. Tällä hetkellä elämä kuitenkin tuntuu mukavalta ja sehän on pääasia. Mä olen jotenkin aina parhaimillani silloin kun on jotakin mukavaa odotettavaa. Jos mulla ei ole mitään kivaa mitä odottaa niin silloin ``masennun``helposti.
Jos ei ole mitään kivaa odotettavaa niin sellaista pitää keksiä:)
Tässä kivoja juttuja joita odotan tällä hetkellä:)
- Häitä joihin menemme mieheni kanssa viikonloppuna ILMAN lapsia. (tekee kyllä niin hyvää pitkästä aikaa)..
- Kesäloma reissua mökille, perheen sekä parhaitten ystäviemme kanssa.
- Kesäjuhlia
- Kesää
- Ja salaa mietin oman yrityksen perustamista syksyllä 2013 kunhan olen ensin ollut lapsukaisten kanssa kotona.
 Katsotaan mitä kesä ja tulevaisuus tuo tullesaan :)

Tässä mun pikku Ida joka kasvaa ihan liian nopeasti. Ida täytti 7kk juhannkuksena ja oppi siinä samassa nukkumaan 11h-12h yöunia ilman yösyöttöjä välissä:) Ja tämä mamma nauttii...voitte uskoa..

Ne jotka tuntevat Idan tietävät että peukku on hänelle mailman tärkein:) Heti kun väsyttää tai pelottaa on nälkä tai ihan muuten vain peukku löytää tiensä Idan suuhun:)

Esikoisen Joona täytti kesäkuussa 4 vuotta. Hän oli odottanut synttäreitään joulusta saakka:) Kun yhdistää minun ja mieheni luonteen piirteet siitä tulee aika mielenkiintoinen paketti;) Eli Joona on aika uhmakas omatahtoinen pieni poika mutta samalla todella herkkä..

Joonakin halusi hetken olla pieni, ja istua ravintola päivillä rattaissa:)

Tälle parivaljakolle on ehtinyt jo tulla ihan oma suhde. Joona juoksee heti kertomaan jos Ida itkee ja muutama yhteinen leikkikin on keksitty. Joona hyppii ja äänehtelee Idan edessä ja Ida kikattelee. Tai sit Joona leikki pikku autojen kanssa ja Ida on autopesula, (siis kirjaimellisesti) ;)

Tällaista tänne tällä kertaa yritän ehtiä kirjoittaa vähän useammin;)

Keltään muulta ei voi saada yhtä suoraa palautetta kuin omilta lapsilta. Vain viikko takaperin meillä oli aika kova 4viikkoa takana esikoiseni kanssa. Kova uhma j.ne.
Pidin pääni ja nyt se näköjään palkitaan :). Nyt on yhden viikon ollut aika ihanaa. Joo kyllä Joona vielä uhmailee mut jotenkin vähän rauhottunut. Hauskoja juttujakin tulee joka päivä, ja välillä saa nauraa maha kippurassa.
Nyt meidän arkeen sopii hyvin tuo sanonta ``paljon ne ottaa mutta paljon ne myös antaa``. Juttuja on yhtä paljon kuin päiviä, mutta tässä muutamia viimeisempiä.

Eilen iltapala pöydässä Joona kysyi minulta. Äiti miten OIKEITA tyttöjä ja poikia rakennetaan? Mun mielestä tämä sana rakennetaan oli just paras. Voiko asiaa miettiä enemmän poikamaisella tavalla? Kaikkea mitä hän ajattelee tai tekee sisältää autoja renkaita ja korjaamista :). Enkä edes mielestäni ole sitä erityisemmin opettanut.
Onneksi vielä selityksesksi riitti ettei vauvoja rakenneta vaan ne tulee masusta ;).

Minä laitoin lämpimiä leipiä ruoaksi tänään. Joona tuli katsomaan ruan laittoani ja tokaisi tavalliseen tapaansa.
-Yäk mä en tykkää tosta ei ole hyvää! Mä jatkoin että, noin ei saa sanoa? Sun ei tarvii ollenkaan tulla ruokapöytään jos et kerran tykkää j.ne.
Joona tokasi joo joo okei mä tuun syömään, ja meni vessaan ja sulki oven takanaan. Kuulin hänen mutisevan vessassa mä en jaksa kuunnella aina tota samaa valitusta.. Mä repesin ihan täysin :D hän ei siis tajunut että mä kuulin. Huomatkaa siis että Joona on 3v. täyttää 4v....

Väsynyt mamma ja pappa sanoo ja tekee hassuja asioita

Meidän piti laittaa molemmat lapset yökylään viikonlopuksi. Univelkaa oli jo ennestään ja soitin mieheni siskolle ja sanoin että me olla vanhemmattomia (onkohan sellaista sanaa..tuskin) että haluaisiko hän tulla katsomaan kanssani stand up:ia? Hän alkoi nauraa. Tarkoitukseni oli siis sanoa että ollaan lapsettomia ;).

Lapset tulivat molemmat kipeiksi joten suunitelmat kaatuivat. Tilasin korvalääkäri aikaa ja sanoin väärät sotu tunnukset tädille kunnes mieheni huusi yläkerrasta että toi on Joonan sotu eikä Idan.

Menin kellariin laittamaan pyykkejä koneeseen. Laitoin kirjopyykin pesuainetta oikeeseen paikkaan ja sit kaadoin valkopyykin pesuainetta huuhteluaine lokeroon..

Tuli lounas aika, Ida syö jo soseita 5 kertaa pävässä. Mä olin niin sekaisin et aloin laittaa välipalaa lounaan sijaan. Mikä ei sinäällään ole niin paha juttu mutta jotenkin alkoi huvittaa.

Lopuksi mieheni meni sit lääkäriin esikoiseni kanssa. Sai reseptit lääkkeille. Haki lääkkeet mutta käveli kotiin maksamatta niitä :)

Onkohan normaalia yöllä ajatella valvoessa että haistakaa kaikki paska mä muutan Etelä Afrikkaan?!

Mitä kaikkea sitä vielä tekeekään? Pitäisiköhän mennä nukkumaan :) ?

P.s:  Nyt en edes jaksa yrittää korjailla kirjoitus virheita joita on varmaan 100.

Tämä kuvaa aika hyvin tämän hetkistä fiilistä;)