Nää taitaa olla mun vikat joulu hömpötykset;)

/

Nyt loppu mun tän joulun hömptykset. Loppu stressi ja kaikki muu. On ollut ihana askarella mutta Ida ei jaksa äitiä joka askartelee, tai tekee mitään muutakaan turhan päivästä. Joulun tunne ei kuitenkaan tule joulu-tavaroista vaan yhdessä olosta ja hiljentymisestä.  Sitä vikaa meidän perhe tarvitsee erityisesti tänä jouluna. Ja uskon että se onnistuu vain jos tämä mamma jättää kaiken turhan hömptyksen ajoissa pois. Olkoon tämä siis viimeinen blogi kirjoitukseni ennen joulua!

Vaikka sanotaan että pitäisi elää tätä hetkeä eikä huomista. Uskon että ihminen ei jaksaisi ellei ajattelsi että huominen päivä täytyy olla parempi kuin tänään jos tämä päivä on ollut huono.
Peiliin joutuu kuitenkin katsoa jos joka päivä on huono päivä..

Mä en kestä negatiivisia ihmisiä, mutta viime aikoina on ollut aika rankkaa lasten kanssa. Ja huomaan että itse alan marinan heti aamusta. Onko silloin oikeesti niin rankaa vai tekeekö itse asioista rankan? Olisiko syytä katsoa jälleen peiliin? Enkö kestä neagtiiviuutta koska itse olen tällä hetkellä niin negatiivinen? Esim tämä blogin kirjotus on aika turhan päivästä loppuen lopuksi.. Olisiko Ida vähemmän kiukkuinen jos jättäisin kaiken tietokoneella olemisen, siivouksen, ja muun turhan päiväsen? En tiedä onko se syy siihen et neiti on kipeenä ja kiukkuinen kokoajan? Mutta ainakin sitä on hyvä miettiä..

Kun Ida syntyi 1v. sitten saimme aika nopeasti huomata että olemme saaneet erikoisen ja ihanan lapsen. Olen aina sanonut heti syntymästä lähtien että Ida on tullut näyttämään jotakin. Ajatella että noin pieni ihminen saa niin paljon ajatuksia heräämään meissä aikuisissa.
Ida on selvästi ainakin saanut meidät huomaamaan kuinka ihanan kiltti ja hyvä poika Joona loppujen lopuksi on. Koin Joonan raskaaksi jossain kohtaa mutta Idan myötä olen oppinut tajuamaan kuinka kiitollisia meidän pitäisi olla Joonasta. En ole eläessäni oikeesti nänhty yhtä kilttiä ja hyvätapaista poikaa <3.. Joskus sitä on vaikea nähdä mitä jo on. Ida on opettanut mut ja Eemelin näkemään sen.
Uskon että Ida on muutenkin syntynyt ihan erityisestä syystä, juuri meille. Vaikka tuo hassulta ehkä kuulostaakin. Ennekuin Ida syntyi arvostelin ehkä usein muita lapsia ja aikuisia itekseni? Miten niitten vanhemmat ei oo osannut kasvattaa niitä? Eiks ne nyt saa niitä hiljaseksi jos ne huutaa. Kunnes huomaan itse olevani samassa tilanteessa.

Esim yks  päivä kävin ostamassa kasvovoidetta. Ida päätti huutaa koko sen ajan kun oltiin sielä. Mä tiesin että vaikka kuinka sanon Idalle että rauhotu tai otan syliin, niin Ida ei lopeta huutoaan vaan se pahenee. Säästän parhaiten oman ja Idan energiat tekemällä en mitään. Kassa rouva tietty katsoi ja voivotteli, et nyt on neidillä joku hätä.. Ja samaa olisin minäkin ennen tehnyt.

Eli ainakin olen oppinut sen että EI PIDÄ arvostella muita. Kaikki tekee varmasti parhaansa. Tai ainakin sen minkä kykenee.. Tahdon kuitenkin uskoa että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Pelottavaa on ainakin ajatella toisin.. Hyvää ja rauhallista joulun odotusta kaikille <3