Ei pidä kadehtia mitä muilla on, vaan tehdä omasta elämästä sellaisen kun haluaa!

tiistai 31. toukokuuta 2011

Stressi mamma

Siis kuinka paljon voi tehdä itselleen stressiä yksistä synttäreistä? Vain minä osaan sen..
Meidän poika täyttää torstaina 3v. Odotan niitä paljon enemmän kun kenenkään synttäreitä pitkään aikaan. Ehkä siksi että Joona on odottanut niitä joulusta saakka. Tulee olemaan ihana nähdä kuinka hän tulee olemaan niin pähkinöissään:)
Alotin eilen siivouksen. Ja päätin että nyt tai ei koskaan meidän talon ikkunat pestään ennen Joonan synttäreitä. Muuten ei tule tehtyä. Sit mulla on muutenkin sellanen paha tapa et ennen juhlia kaikki pitää tehdä ja hyvä ettei kaapit siivota.. Okei onhan se kiva et sit juhlissa en tarvitse juosta kolmantena jalkana vaan ehdin seurustella vieraiden kanssa, mut toisaalta mä kyllä myös toivon et vieraat tulevat meidän juhliin eikä kattomaan olenko pessyt ikkunat vai ei..
Tänään mulla oli ``vapaa päivä`` eka siivosin keittiön, sit menin kampaajalle, sit tulin kotiin ja nukutin Joonan, samalla siivosin yläkerran ja pesin ikkunat, sit syötiin välipalaa, pyykättiin, sit mentiin Keravalle metsästämään synttäri rekvisiittaa, cars mukeja y.m ei löytynyt koko keravalta. Sit tulin välillä kotiin tekee ruokaa , syötiin mentiin omalle kylälle metsästää cars mukeja, josta ne onneksi löytyi. Ja sen jälkeen menimme suihkuun ja nukutin Joonan. Ja tossa kaikessa välissä Joona on vielä ollut tosi uhmakkaalla päällä. Väntänyt joka asiasta. Okei ei ehitty kauheesti leikkimään, mutten mä muutenkaan ehkä ole sellanen äiti et mä istuisin lattialla leikkimässä millään pikkuautoilla. Mun mielestä vanhemman kuuluu keksiä ja aloittaa lapselle joku leikki tai virike muttei sitä nyt enään tarvii leikkiä itse päivät pitkät lattialla. Noh kuitenkin näin iltasella kun jalat kädet ja pää on ihan loppu niin miettii et oliko tossa mitään järkeä? Poika täytyää 3v ja tollasen stressin sain itselleni aikaan. Kai ne syttärit olisi tullut ilman jotain hemmetin cars mukejakin. Noh nyt ainakin on kaikki vimpanpäälle herra uhampojalle. Just muuten eilen sanoin miehelleni et Joona on aina nätisti mennyt nukkumaan ja on tyytynyt siihen et me jäädään kattomaan telkkaria ja hän menee nukkumaan. Mut nyt on kaks iltaa uhmannut myös tätä. Nousee ylös sängystä eikä suostu alkaa nukkumaan.. Hoh hoijaa. Jos jollain on hyviä neuvoja miten toimitaan uhmaikäisen lapsen kaa joka huutaa kaikkeen ihan periaatteessa vaan EIII ensin niin neuvoja otetaan enemmän kun mielellään vastaan.
Onneksi on huomenna työpäivä niin pääsee hetkeksi huilimaan :) 


5 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta mäkin aina halusin että kaikki on täydellistä...synttärit...joulu...miksi vasta jälkeenpäin näkee että se oli ihan älytöntä stressata turhista. Uhmaikä ja murkkuikä on varmaan vähän saman toistoa ensin sä väännät säännöt pienenä sitten tulee hetken rauha ja sitten se alkaa uudestaan. Mulle tuli mieleen että toimisko sellainen että Joona saa vaikka tarran aina kun menee nukkumaan sovinnolla...monesti tälläinen toimii yllättävän hyvin kun motivoi lasta toimimaan oikein (:

    VastaaPoista
  2. oi Maci, tosi hyvä idea! Lisää noita:)

    VastaaPoista
  3. Mitähän sitä keksi n. 40 vuotiaalle miehelle joka potee elämänsä krapulaa...taas. Että lupaisko tarran joka kerran kun muistaa että ei kannata juoda niin paljon että meinaa kuolla seuraavana päivänä..hahhaaaa

    VastaaPoista
  4. voi olla että tarrat ei riittä enään tossa iässä. Ellet anna tietty lupaa et saa liimailla minne haluaa;)

    VastaaPoista