-Tällä kertaa kun tulin raskaaksi ajattelin että:
-en tule yhtä hysteeriseksi kun viimeeksi
-en ala pirttihirmuksi
-aion olla rauhallinen
-aion olla niin kuin ennenkin, eli normaali minä
-positiivisempi
-olla sitä mieltä että mahani on kaunis
Onneksi jotkut asiat ovat toteutuneet mutta toiset eivät niin hyvin.
-mä olen jo ollut hysteerinen, olen pelännyt jo 100 kertaa et raskaus menee kesken. Nyt onneksi tuli niskapoimu tulokset jotka olivat negatiiviset, joten ihanaa kaikki näyttää olevan hyvin. Nyt voi taas hetken olla rauhassa kunnes seuraavat mahd. vuodot alkaa ja alan taas hysteeriseksi. Tai siis,, ei tämä ajatus piti muuttaa, kun siis EN TULE hysteeriseksi.
-Kun odotin Joonaa olin ihan kauhea pirttihirmu. Mua ärsytti ihan suunnattomasti jos mieheni meni ulos esim. juhlimaan ja minä en päässyt. Nyt en vois vähempää välittää. VIELÄ.. Toivottavasti ei muutu kun jään kotiin. Etten ala uudestaan pirtti hirmuksi? Toki ihmettelen milloin musta tulee sellanen äiti joka viihtyisi aina vaan kotona? Vaikka olen raskaana, mietin aina välillä et vitsi ois kiva mennä ulos tanssimaan. Oisko jotain mitä voisin laittaa päälle et pääsisin tanssimaan. Siis sillain et voisin peittää mahan jotta välttyisi pahoilta katseilta, ja mennä ulos vaikka en tietty joisikaan? Sit kuuntelen toisia mammoja kun ovat raskaana ja kaikki sanovat, ei mua vois tällä hetkellä vähempää kiinnostaa.. Mua KIINNOSTAA! kertokaa vaan milloin lähetään mä oon messissä;)
- Viime raskautena olin suht. rauhallinen jos tota pirttihirmu juttua ei lasketa. Mut nyt on ilmennyt uusi juttu. Kun mua alkaa joku ärsyttämään niin se ärsyttää sit ihan olan takaa, ja välillä ihan säiikähtää et en kait mä vaan muutu sellaseksi perus negatiiviseksi ihmiseki kellä ei ole mitään positiivista sanottavaa ikinä? Noh toivotaan et se et mä mietin asiaa, edes auttaa ettei musta sellaista tule:)
-Mitä tohon mahaan tulee, niin yhtenä päivänä olen sitä mieltä että: ihana masu, kaunis masu. Ja pukeudun niin että se oikeen korostuu. Ja toisena päivänä pukeudun niin et piilotan mahaani mahd. paljon ja ajattelen itsekseni että tuleekohan musta ihan jättiläinen? Että en tiedä siitä normaalista ja rauhallisesta? Vaikka olen vaaka horoskoopiltani niin kyllä nämä hormoonit väkisin pistäää ihmisen sekasin. Ja miettimään asioita ihan liikaa...
Tällasia outoja ajatuksia tällä kertaa.. Ehkä ongelma on just siinä et miksi me naiset ajatellaan niin pirusti? Miksi ei vaan voi olla ajattelematta?
Voi kuule, tutulta kuulostaa! Fakta on vaan se, että vaikka kuinka yrittäis hillitä itseään ja hormoneita, niin ei onnistu. Ne vaan tällä hetkellä ohjaa koko elämää. Mulla ainakin elämä on tällä hetkellä semmosta ääripäistä toiseen elämistä. Joko kaikki on aivan ihanaa tai sitten aivan perseestä.Ei ole mitään välimuotoja :D Ja rankintahan tää kaikki on itselle, kun on niin vaikeeta olla oman itsensä kanssa. Mut ehkä se helpottais, et hyväksyis vaan kaikki tunteet ja hyväksyisi vaan kaikki fyysiset muutokset. Kyllä tää tila tästä taas "normalisoituu" Tsemppiä sinne!
VastaaPoistaHei, tulin vastavuoroisesti vierailemaan.
VastaaPoistaOma raskausaikani meni yllättävän normaalisti ilman suurempia hormonihirmuiluja. Alkuun kärsin myös pelkotiloista, kun mulla myös tuli vuotoja ensimmäisinä kuukausina.
Toisaalta oma raskausaika meni MELKEIN huomaamatta ohi. Mulla oli niin pieni masu, että juuri ennen äitiyslomalle jääntiä, väljä neule peitti raskauden sen verran hyvin, ettei osa työkavereista ollut edes tajunnut, että olen raskaana. =D
Paljon pieniä potkuja raskauajalle! =)
sanna, kiva kuulla etten ole ainut hormoonihyrrä:)
VastaaPoistakoo, kiva kun piipahdit:) ja tervetuloa uudemmankin kerran:)