Mä taas jälleen analysoin itseäni.
Mä oon aina ollut tällanen levoton sielu en ikinä ole viihtynyt yksinään. Aina viikonloppusin pitää mennä jonnekkin kylään ja melkeen viikollakin niin aika harvoin olen kotona. Aina jossain kaupoissa kirppiksillä tai kavereilla kylässä. En sano että musta olisi vieläkään tullut mikään kotihiiri. Viimeeksi tänään olin taas kyläilemässä, mutta huomaan että pikkuhiljaa alan nauttia olla enemmän ja enemmän kotona ja jopa yksinään. Suunittelen koko ajan miten voisi sisustaa uudestaan kotia. Ja nautin iltasin kun Joona on mennyt nukkumaan, kun saan laittaa illan hiljetessä pyykit ulos kuivumaan viedä roskat. Jotenkin huomaan et alan nauttia elämän pienistä asioista. En tiedä onko se tää kesä joka on niin ihana? Raskaus joka saanut pään sekaisin? Vai mikä? Toisaalta odotan että tulee syksy ja saa alkaa iltasella sytytellä kynttilöitä. Toivottavasti tämä pysyy.. Voihan se olla et nyt ollaan asuttu täs tarpeeksi kauan et, talo alkaa tuntua kodilta. Odotan niin äitiys lomaani, mulla on niin monta projektia jota odotan et pääsen tekemään! Pöydän syöttötuolin ja saunan maalausta. Ja toisaalta voitteko kuvitella odotan sitä että saan vaan hetken olla ennenkuin vauva tulee taloon.
Tätä just ihmettelen, mä en ole ikinä haaveillut pelkästä vaan olemisesta? Mitäköhän mulle on tapahtumassa? Vai onko musta tulossa normaali? Tai no mikä on normaalia?
Mä oon aina ollut tällanen levoton sielu en ikinä ole viihtynyt yksinään. Aina viikonloppusin pitää mennä jonnekkin kylään ja melkeen viikollakin niin aika harvoin olen kotona. Aina jossain kaupoissa kirppiksillä tai kavereilla kylässä. En sano että musta olisi vieläkään tullut mikään kotihiiri. Viimeeksi tänään olin taas kyläilemässä, mutta huomaan että pikkuhiljaa alan nauttia olla enemmän ja enemmän kotona ja jopa yksinään. Suunittelen koko ajan miten voisi sisustaa uudestaan kotia. Ja nautin iltasin kun Joona on mennyt nukkumaan, kun saan laittaa illan hiljetessä pyykit ulos kuivumaan viedä roskat. Jotenkin huomaan et alan nauttia elämän pienistä asioista. En tiedä onko se tää kesä joka on niin ihana? Raskaus joka saanut pään sekaisin? Vai mikä? Toisaalta odotan että tulee syksy ja saa alkaa iltasella sytytellä kynttilöitä. Toivottavasti tämä pysyy.. Voihan se olla et nyt ollaan asuttu täs tarpeeksi kauan et, talo alkaa tuntua kodilta. Odotan niin äitiys lomaani, mulla on niin monta projektia jota odotan et pääsen tekemään! Pöydän syöttötuolin ja saunan maalausta. Ja toisaalta voitteko kuvitella odotan sitä että saan vaan hetken olla ennenkuin vauva tulee taloon.
Tätä just ihmettelen, mä en ole ikinä haaveillut pelkästä vaan olemisesta? Mitäköhän mulle on tapahtumassa? Vai onko musta tulossa normaali? Tai no mikä on normaalia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti