Ainiin olen unohtanut kertoa miten viikonloppuna meni siskonpojan kanssa. Hän oli siis vuorokauden meillä hoidossa. Hän oli kiltti kuin mikä. Kova ikävä on jo nytten. Mutta tämä meidä poika olikin sitten vähän vaativampi. Hyvin pärjättiin ei siinä mitään mutta Joona kyseli tunnin välein koska siskon poika lähtee kotiin? Vähän oli kuitenkin kova paikka kun ei ollut etusijalla koko ajan. Mutta hyvää tekee Joonallekkin välillä sellanen ``koulu``..Ja hyvin jaksoin vielä ``valvoa`` vaikka aika vähän tarttikin. Joten ehkä me vielä joskus uskallettais toivoa Joonalle siskoa tai veljeä. Saas nähä? Eihän sitä koskaan tiedä? Ja Sanna, mä pidän poitsun niskasta tässä kuvassa;) jos hätä iski:)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti