Ei pidä kadehtia mitä muilla on, vaan tehdä omasta elämästä sellaisen kun haluaa!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Meillä tästä puhutaan aika paljon, ehkä liikaakin joskus, mutta ei näköjään turhaan.. Ajattelin laittaa tännekkin luettavaksi.

Elintarviketeollisuus: Suomalaiset eivät halua parempaa ruokaa

24.2.2011 5:37 | Kommentit
Mielikuva Suomessa syömämme ruoan luotettavuudesta, puhtaudesta ja turvallisuudesta on alkanut rapautua ralliautoa nopeammin. Muun muassa kinkkupizzan kinkku on paljastunut makkara-ainekseksi, lihapullaan on pyöräytetty jauhelihan sijaan siipikarjan nahkaa, guacamoledipistä avokadoa on vain 0,7 prosenttia ja mustat oliivit liotetaan lipeässä ennen väriaineen levittämistä. Hämmennystä aiheuttavia esimerkkejä on loputtomasti.
Epämääräisten raaka-aineiden lisäksi päivittäinen ruokamme koostuu erilaisista lisäaineista. Ylen Silminnäkijä -ohjelma paljasti alkuviikosta, että moni elintarvikkeistamme sisältää muun muassa maali-, räjähde-, pesuaine-, ja kosmetiikkateollisuudessa käytettäviä lisäaineita. Jopa pyykinpesuaineessa fosfaatittomuutta käytetään myyntivalttina, mutta ruoassamme se saa levätä rauhassa. Aspartaami on joutunut pannaan jopa Yhdysvalloissa, mutta meillä sillä makeutetaan virvoitusjuomien lisäksi myös kevyttuotteita. Suuri kysymys kuuluukin, miksi meille syötetään sontaa? Ja vielä suurempi, miksi me suostumme syömään sitä?
Lääkäri Antti Heikkilä sanoo, että syömillämme ruoka-aineilla on iso merkitys arkipäivän terveyteen. "Etenkin ruoan makua ja väriä muuttavat tai lisäävät lisäaineet ovat huolestuttavia." Heikkilä mainitsee erityisen haitalliseksi tyypillisen aromivahventeen, natriumglutamaatin. Esimerkiksi Ruotsissa aromivahventeiden ongelmiin on havahduttu ja niiden käyttöä on vähennetty merkittävästi. Suomessa ei. – Natriumglutamaatti on aivojen välittäjäaine. Ylimääräinen natriumglutamaatti aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita ja jopa aivovaurion. Erityisen haitallista natriumglutamaatti on lapsille ja vanhuksille, Heikkilä sanoo. – Väriaineet puolestaan aiheuttavat erilaisia käytöshäiriöitä ja esimerkiksi lihalle punaisen värin antava nitraatti on aivan turha, suolistosyöpää aiheuttava aine. Esimerkiksi Keski-Euroopassa liha käsitellään eri tavalla kuin täällä. Suomessa lihajalostus on kamalaa. Heikkilän mielestä on masentavaa, kuinka moni ihminen valitsee ruokansa terveellisyyden sijaan pelkästään tarjouksen perusteella. Hän sanoo, että yksi helppo tapa välttää huonoja raaka-aineita tai ylimääräisiä lisäaineita on valita ostoskoriinsa luomutuotteita ja syödä mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa. – Ei ruoan tarvitse olla halpaa. Laadusta voi maksaa. Jokainen meistä voisi päivittäisillä ostoksillaan äänestää sen ruoan puolesta, jollaista haluamme syödä.
Kuluttajatutkimuskeskuksessa viisi vuotta sitten tehty tutkimus puhuu karua kieltään. Sen mukaan suomalaiset kuluttajat pitävät ruoan ostopäätöstä tehdessään tärkeimpänä tuotteen herkullisuutta, terveellisyyttä ja edullisuutta. Lisäaineettomuutta pidettiin vasta kahdeksanneksi tärkeimpänä tekijänä. Tämän lisäksi vähiten merkittäviä asioita olivat tuotteen luonnonmukaisuus, tuotannon eettisyys ja tuotannon paikallisuus. Voi siis sanoa, että sen lisäksi, että olemme mitä syömme, myös saamme sitä mitä ostamme. – Tutkimuksen tulokset kertoivat myös sen, että ihmisten mielestä heidän pitäisi syödä terveellisemmin, mutta kiireessä ei ehdi eikä jaksa ajatella asiaa, kertoo tutkimuspäällikkö Minna Lammi Kuluttajatutkimuskeskuksesta. Toimialapäällikkö Elisa Piesala Elintarviketeollisuusliitosta vakuuttaa elintarvikkeidemme sisältävän ainoastaan laillisia raaka- ja lisäaineita. – Jokainen tuottaja markkinoi sitä, mitä uskoo kuluttajan haluavan syödä. Teollisuus tekee parhaansa miellyttääkseen kuluttajaa.
Ruotsissa natriumglutamaatin käyttöä ruoan valmistuksessa on vähennetty ja esimerkiksi Saksassa makkarat sisältävät huomattavasti Suomea vähemmän väri- ja makuaineita. Miksi meidän ruokamme on niin E-lisäainekyllästettyä? – Ei lisäaineita turhaan laiteta. Ne on valittu tarkoissa maku- ja ulkonäkötesteissä. Maku on ihmisille tärkeää, Elisa Piesala sanoo. Myös hän on sitä mieltä, että jos haluaa syödä erilaista ruokaa, kannattaa ostaa toisenlaisia tuotteita. Kysynnän muutoksen perusteella ruokateollisuus on varmasti valmis muuttamaan myös reseptiikkaansa. – Valistunut kuluttaja on meidänkin etu. Esimerkiksi natriumglutamaattia on tuotteissa, jos kuluttajat sen hyväksyvät. – Valikoimat eivät ole ikinä olleet suurempia kuin nyt. Valinnanvaraa löytyy varmasti.
Myös tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtaja Seppo Heiskanen Elintarviketeollisuusliitosta sanoo, että valmistajat tuovat markkinoille tuotteita, joita kuluttajat haluavat ostaa. – Erityisesti meillä Suomessa hinta on ylikorostunut ruoan valintaperusteena, hän sanoo. Eli markkinoilla on kanannahkaa sisältäviä lihapullia yksinkertaisesti siitä syystä, että ne tulevat kuluttajalle jauhelihasta valmistettuja lihapullia halvemmiksi. – Tietysti teollisuus tarjoaa eri hintaisia tuotteita. Mutta avoimesta ainesluettelosta näkee hyvin, mitä tuotteessa on. – Kun tekee vertailua, ei kannata tuijottaa pelkästään hintaa. Tuoteseloste on hyvä käydä läpi. Markkinoilta löytää varmasti halutessaan esimerkiksi lihapullia, joissa ei ole siipikarjanlihaa tai soijaproteiineja. Elintarvikeasiantuntija Annika Marniemi Kuluttajaliitosta sanoo, että teollisuus voi toki myydä kaikkea, mikä on elintarvikkeeksi sopivaa, mutta kyse on siitä, miten tuotteet nimetään. – Totuus on, että tällä hetkellä teollisuus nimeää tuotteita väärin, ja markkinoilla on paljon väärin nimettyjä tuotteita. Teollisuuden vastuulla on nimetä tuotteet oikein. – Totta kai teollisuus tietää, miten tuotteet tulisi nimetä, mutta kanannahkapulla ei ole ihan yhtä myyvä nimi kuin lihapulla.

Tiedätkö, mitä oikeasti syöt?  Ekströms Vanhan Ajan Mustaherukkamehutiiviste on keksinyt ”vanhan ajan säilöntäaineet”, kuten E202 ja E211. Lisäksi sokeroimatonta versiota makeuttavat vanhanaikaisesti sukraloosi, asesulfaami K.  Elovena Täysjyvämuro 4 viljaa -pakkauksessa lukee isoin kirjaimin ”100 % täysjyvää”. Tuoteseloste kertoo kuitenkin aivan muuta: täysjyväkaurajauho (33 %), täysjyväruisjauho (19 %), täysjyvävehnäjauho (16 %), täysjyvämaissijauho (10 %), sokeri, mallassiirappi (ohrasta), riisijauho ja suola. Makeutusaineiden, riisijauhojen ja suolan yhteinen osuus on siis 22 prosenttia. Kirjan mukaan rehellinen pakkausteksti olisi ”78 prosenttia saksalaista täysviljajauhoa”.  Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.  Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!  Hampurilaiset eivät olekaan liharuokaa! Atrian hampurilaisessa pihvin lihapitoisuus on vain 26 prosenttia. Muuten siinä on mm. koneellisesti eroteltua broilerin- ja sianlihaa, soijaproteiinivalmistetta, korppujauhoa, silavaa, perunajauhoa, mausteita, naudan jännettä, suolaa, glukoosia, hapettumisenestoainetta, emulgointiainetta, auringonkukkalesitiiniä, vehnäkuitua ja hiivauutetta.  Hunaja ei aina olekaan hunajaa. Mieleinen – suomalainen kevythunajatuote, jonka nimestä kuluttaja voisi luulla, että se hunajaa ja vielä suomalaista, ei ole kumpaakaan. Siihen on sekoitettu polydekstroosia, jota elintarviketeollisuus käyttää yleisesti tuotteen laajentamiseen. Hunajaa tuotteessa on vain 53 prosenttia.  Kalapuikosta liki 40 prosenttia on paksua kuorrutusta, joka on valmistettu vehnäjauhosta, määrittelemättömästä kasviöljystä ja tärkkelyksestä.  Lihapullat eivät ole aina lihapullia. HK:n lihapyörykät sisältävät pääasiassa broilerinlihaa ja -nahkaa ja niiden lihapitoisuus on vain 40 prosenttia. Atrian Lihapyöryköiden pääasiallinen valmistusaine on vesi. Sen jälkeen tulevat tuoteselosteen mukaan koneellisesti eroteltu broilerinliha, sianliha, soijaproteiinivalmiste, naudan sydän, perunajauho jne.  Majoneesi tehdään oikean reseptin mukaan munasta ja öljystä sekä sinapista, etikasta ja suolasta. Rainbow Majoneesissa on 13 ainesosaa. Pirkka Kevyt majoneesissa on 19 ainetta.  Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsa
ja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalalla
ei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!  Myllyn paras -raakapakastekorvapuusti sisältää perusainesten vehnäjauhon, veden, sokerin kananmunan, hiivan ja kanelin lisäksi 14 muuta ainetta: mm. voin makua antavaa aromia.  Myllyn Paras Paistovalmis Tacostick on tällä listalla Fun Light -juomatiivisteen ohella melkoinen kingi. Tuote on kotimaista valmistetta ja se kerskailee suomalaisella avainlipulla. Tässä ovat koottuna tuotteen sisältämät E-koodatut 26 lisäainetta: E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450 ja E1518.  Pirkka Kuningatarkääretortussa on tuoteselosteen mukaan vadelmaa viisi prosenttia ja mustikkaa kolme prosenttia. Kirjan mukaan voisi kuvitella, että marjoja on käytetty enemmän kuin kaksi kappaletta.  Pirkka Mansikanmakuinen kääretorttu ei sisällä mansikkaa ollenkaan, vaan se on korvattu omenahillolla ja keinotekoisella
mansikan makua antavalla aineella.  Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330).  Rainbow Appelsiinimarmeladin ainesosat ovat määrän mukaisessa järjestyksessä seuraavat: glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, appelsiinitäysmehu, appelsiininkuori, sokeri, muunnettu maissitärkkelys, hyytelöimisaineet (E440, E415), happamuudensäätöaineet (E330, E333, E300), säilöntäaine (E202). Sokeria on 47 prosenttia, mutta hedelmää vain 25 prosenttia.  Ruisleipä ei ole aina ruista. ”Reilu Täysjyväruisleipä” onkin 30-prosenttisesti vehnää ja ”Tosi Rukiinen”
29-prosenttisesti vehnää.  Unileverin Crème Bonjour -juustot sisältävät runsain määrin lisäaineita – kuten aromeja, gelatiinia
ja stabilisointiaineita. Chèvre & yrtit -versio sisältää kirjan mukaan käsittämättömän vähän ranskalaista vuohenjuustoa
chèvreä, joka kuitenkin pakkauksessa on ilmoitettu suurin kirjaimin. Chèvre-pitoisuus on vain 1,6 prosenttia, ja sekin on lisätty jauheena.

2 kommenttia:

  1. Vad har ni för mat efter arbets- och dagisdagen? Lagar du/ni då något eller uppvärmer ni gårdagens? För vi har haft just sån hänt, E-kod-mat till dagisdagarna, och nu vill jag bli av med det. Alltså inget färdigt för oss, och fast kokta ägg, ångkokt broccoli, majs och morötter är barnes storfavorit så kanske de inte vill äta det varje kväll... Så vad lagar ni? Jag samlar tipps här :D

    VastaaPoista
  2. Nå vi äter ganska vanlig hemma mat.
    Pasta i olika former (kommer fort), höna- köttfärs-, fisk-, skinkpata. I tomat sås eller grädd sås. Omelett, munakokkeli, plättar, pannkaka. Köttgrytor som min man lagar i ungnen före han far på jobb. Stekt fisk. Soppor. Vi äter faktiskt ganska lite färdig mat, eftersom min man e kock men förstos finns det nångång undertag då det e jag som lagar mat;)
    Om Joona e jätte hungrig ger vi honom lite mellanmål när vi kommer hem typ banan, och sen börjar vi laga mat först i lung o ro. Och så äter vi ibland lite senare typ mellan 18.00-19.00. Och så äter vi istället nån lite lättare kvälls mål.
    Förut hade vi kunnon stress att maten skulle vara genast färdig men nu har vi försökt lite lära honom och vänta. Och det har kop kop nog lyckats ganska bra:)

    VastaaPoista