Palmusunnuntai

 Meidän talon pojat saivat tänään uudet hiukset. Mä olen aina säästellyt Joonan kiharoita enemmän tai vähemmän. Mutta tänään leikattiin Joonalle keesi. Toivottavasti tukka ei ole enne. Joona meni jakkaralle ja katsoi peiliin ja alkoi murista kuin tiikeri.

 Mä olen joka vuosi odotellut pääsiäisnoitia. Ja joka vuosi ollaan saatu ehkä yksi oksa. Tänä vuonna sama juttu. Saatiin yksi oksa jossa oli mailman pienin höyhen jonka koskaan olin nähnyt. Ja kaiken lisäksi se oli teipattu kiinni niin pienellä teippi-palasella että hyvä et just ja just pysyi kiinni. Suloisia olivat noidat mutta jos 3 noitaa tulee oven taakse niin kyllä voisivat edes yhden kunnon hienon oksan antaa. Mutta ei kai mulla ole mitään sanomista. Me virvottiin lapsena mun serkun kanssa näin: ``virvon varvon tuoreeks terveeks virtsa sulle palkka mulle`` :D
Päätin sitten tänä vuonna tehdä itselleni puskan. Joona kysyi kun oltiin poimittu oksat että milloin me sitten syödään noi kissat? Miten niin iskän poika?

Tässä samalla myös kuvia valmiista katostani. (Surkealla kännykkä kameralla taas otettu).Vähän on sisustus vielä kesken joten jos vielä joskus saan valmiiksi niin laitan ehkä lisäkuvia. Nyt syömään ihanaa pääsiäis illallista jota mieheni on kokkaillut koko päivän.

Kuka sanoi ettei materiaali tee onneliseksi?

Mä menin eilen Idan kanssa Jumboon. Mun piti pitkästä aikaan mennä ostamaan itselleni vaatteita. EI lapsille. Olin just kokeillut kasan aivan ihania vaatteita ja menin kassalle. Ei hemmetti mä olin unohtanut pankkikortin yhden toisen takin taskuun. Siis ei hemmetti mä en muista milloin mua olisi ottanut niin paljon pannuun.Lopulta sain vaan sit ostettua 2 uutta hattua lapsille jotka olivat ale hyllyssä kun oli vain kolikoita taskussa. Enkä mitään itselleni. Kiroilin koko matkan kotiin.

Tänään mieheni lähti ``rimpsalle`` niinkuin yksi ystäväni tapaa sanoa:). Ja mä päätin et jos kerran joudun olla yksin lasten kanssa, keksin kyllä jotain kivaa.
Lähdin Jumboon uudestaan, ostin 2 uudet farkut, monta uutta paita ja toppia.
Joona on niin tyypillinen poika. Kun mä kävelin Jumbossa ja katselin vaatteita ja vaateliikkeitä, Joona katsoi katsoi liikkeitten kattoja ja mietti minne voisi mennä piiloon? Kävelessämme Mustan pörssin ohi hän katsoi minuun anovin silmin ja pyysi että eikö me edes hetkeksi voitaisi mennä sinne? 
Menimme lounaalle ja kotimatkalla kävin ostamassa purkin maalia.Se joka sanoo ettei materiaali tuo onnea on niin väärässä, mut se teki tänään ainakin TOSI onneliseksi! Illalla herkutellaan uuden todella pahan paheeni kanssa;) jäätelöä, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä! Mä en ihan heti keksi mitään ihanempaa ja epäterveellisempää mutta se onkin sit sivuseikka ;D

Muita torstai ajatuksia!

Omaan peiliin katsominen on vaikeinta mitä voi tehdä? Vai onko? Eräs viisas tuntemani ihminen sanoi minulle kerran että jos kaikki ihmiset ympärilläsi alkaa jostain syystä ärsyttämään on aika katsoa peiliin.Mä jäin miettimään noita sanoja katsoin peiliin ja mietin mut mähän olen ihan tyytyväinen itseeni, miksi noi muut on niin dorkia!? Sit kun aloin katsoa vähän tarkemmin sinne peiliin  huomasin että miltein kaikki ne asiat jotka ärsyttävät eniten muissa löytyvät jossain muodossa myös itsestään, ja se jos jokin on vaikeata huomata. Mutta se mikä siinä on ihaninta, kun osaa opetella katsomaan sinne omaan peiliin niin Kas kumma ei edes ne ihan ärsyttävimmät ihmiset enään ärsytäkkään niin paljoa:)
Mutta oi voi, en sentään ole vielä mikään ``yliihminen``, moni asia ja ihminen ärsyttää vielä! Joten jatkan tutkiskeluani!

Unelman toteuattamista

Noniin mä olen alkanut toteuttaa pitkää unelmaani. Aloin maalata yläkertamme kattoa. Mieheni ei ollut innostunut asiasta koska näki kuinka paljon siinä on hommaa. Mutta minä päätin että jos saan vaan luvan maalata katon niin teen sen siiten vaikka itse. Monet myös sanoivat etteivät usko että noita vläejä joissa tervapaperi näkyy vosi maalata mutta minä soitin tikkurilan maalilinjaan ja aloin hommiin. Hah sen VOI maalata.

Aika paljon hommaa maalaamisessa kieltämättä on. Mutta olen aina inhonnut tota kirsikan väristä puuta. Ja valkoinen tuo yläkertaan tosi paljon valoisuutta:) Parrut aion vahata tai maalata tumman ruskeiksi.

Tadaa! Nyt on pohjamaali katossa. 12h meni sen maalaamiseen. 12h varmaankin ainakin jäljellä. Mutta ei tunnu missään! Mä saan valkoisen katon!

Onneksi mulla on nää ihanat lapsukaiset jotka varmistavat että pidän säännöllisesti taukoja enkä rehki liikaa. Molemmat ovat tällä hetkellä flunssassa joten ne päivät kun Ida on valvottanut olen jättänyt maalaamisen väliin etten tipu portailta:) Nyt sit vaan odottamaan seuraavat 5 vuotta milloin saisin ylipuhuttua miheni että hän teksi jotain sille hirveälle kirsikan väriselle lattialle ;)

Nyt pidän viikonlopun yli vähän taukoa. Kuntosalikin alkoi taas ja jossain välissä sinnekkin pitäisi ehtiä. Tän päivän ohjelmana on pitää huolta kipeistä lapsista ja käydä läpi vaatekaappia, ja myydä nettikirppiksessä kaikki vaatteet jota en ole käyttänyt 2 vuoteen!!

Me saatiin vapaa ilta mieheni kanssa toissa viikonloppuna.Oltiin saatu lahjakortti A21 dining ravintolaan. Ja saatiin nauttia ihanan pitkä singnature menu isoilla coctaililla. A 21 dining on aika hauska ravintola. Jokainen ruoka edusti eri teemaa. Ja jokaiseen ruokaan kuului oma coctaili. Aivan ihania makuja. Ensin menimme ottamaan alku coctailit takka tulen ääreen:)

Tällä kertaa menun teemana oli lappi. Ja alkuruoka edusti ruskaa:)

Tässä oli seuraava annos, valitettavasti en muista nimeä mutta annoksen päällä oli lunta. Ja kuvasi jäistä puroa.

Seuraavaksi saimme maistaa riekkoa.

Sitten saatiin nieriää. Jossa pienet keltuaiset kuvasivat takka tulta:)

Sitten revontuli annons. Maistui ihanalta:)

Sitten tuli kevät ja mannerlaatat alkoivat sulaa ja hiekka näkyä:)

Ja lopuksi karpaloita kinuksikatiketta ja aaah tässä vaiheessa oli pää ja maha niin täynnä etten enään muista mitä se kuvasi;) Coctaileja en muistanut kuvata enkä alku amusea ja skumppia mutta ihanan makuisia ja näköisiä myös nekin.
Jatkoille menimme A21 coctail baariin.

Kun kävelimme bussille menessämme kotiin juoksi vastaan iso lauma nuoria poikia. Takit oli hävinnyt matkalla vaikka ulkona oli -10 astetta. Ja he vain huusivat kun juoksivat meidän ohi, tulkaa messiin tuol soi poppi!
Me naureskeltiin mieheni kanssa. Nyt meistä on tullut vanhoja. Noin sponttaaneja me ei enään olla. Voitteko kuvitella et oltaisiin juhlahepeneissämme heittäneet takit maahan ja juokseneet perään! TOTTAHAN TOKI jos sielä kerran POPPI soi :D

Mut eihän sitä tiedä vaikka me vielä joku päivä oltaisiin niin sponttaaneita taas, kun ei tarvii miettii milloin pitää seuraavana päivänä hakee lapset? Ja et pakko mennä himaan pumppaamaan ettei rinnat räjähdä ;) .
( Ja jokainen joka mietti että miten se meni ulos vaikka vielä imettää voikin sitten siirtyä lukemaan jotain toista blogia :) )
Kaiken kaikkiaan ihana ilta. Kuhan vielä useammin malttaisi antaa aikaa itselleen ja toisilleen se tekee niin hyvää!!

Bloggailu on jäänyt vähän tauolle kun elämä on sen verran kiireistä nykyään:) Mutta hyvällä tavalla.
Lapset vievät paljon mun aikaa. Uusi harrastus on myös nettikirppis jonka perustimme siskoni kanssa. Meidän omalla paikkakunnalla ei ollut sellaista joten perustimme sellaisen itse. Vähän mua ehkä ahdistaa et se vie aika paljon aikaa mutta samaan aikaan se on tosi kätevää kun pääsee eroon tavaroista ja löytää halvalla kaikenlaisia löytöjä:) Ens kuussa alkaa taas sali ja yritän päästä irti viimeisistäkin makkaroista;). Joten voi olla että musta ei kuulu vähän aikaan.
Mutta mutta nyt kirppis kiertueelle ja palaan ehkä joskus myöhemmin!!

http://www.sipoonsanomat.fi/artikkeli/95276-siskokset-perustivat-sipoolaisille-oman-nettikirppiksen

Kahden lapsen kanssa tasapainoittelua!

Kun mä odotin Idaa, Joona oli innoissaan. Ainut asia missä ehkä huomasin muutosta oli että Joona oli aina hinkkaamassa mun käsivarsiani jos mulla oli lyhythihainen. Se ärsytti mua suunnattomasti, en tiedä miksi. Kun toista lasta odottaa on ihan eri ajatukset mielessä. Mä pelkäsin kauheesti et miten voimat riittää tasapainoitella kahden lapsen kanssa?Voinko rakastaa Idaa yhtä paljon kuin Joonaa ja päinvastoin.
Nyt kun Ida on syntynyt, Joona on ottanut hänet hyvin vastaan. Olisi kokoajan pusuttelemassa ja halimassa. Mutta valehtelisin jos sanoisin et arki ei ole välillä tai noh aika usein tosi rankkaa.
Joona on tosi herkässä iässä nytten. Ja koko tää uusi elämäntilanne tietty. Se mikä tällä hetkellä on haasteellisinta on ehkä se että Joona kokeilee rajojaan nyt uudelleen kun Ida on olemassa. Ennen hän on hyvin ymmärtänyt mitä esim. sana odota tarkoittaa, mut nyt se on isoin kinamme päivittäin. Mä olen kiinni vaikka imettämisessä ja Joona tarvii jossain apua. Minä pyydän odottamaan ja Joona ei malta odottaa ja vetää kauheat raivarit. Ida olisi just nukahtamassa mut herääkin kun Joona raivoo ja sit mulla napsahtaa kun kaikki huutaa samaanaikaan.
Toinen ``ongelma`` jos sitä nyt siksi voi sanoa on se että Joona vinkuu tosi paljon. Tietty se on välillä sitä huomion hakua mutta hän on myös hyvin lujatahtoinen ja suuttuu helposti jos asiat eivät mene niinkuin hän on ne suunnitellut. Tämä olikin iso syy miksi hankimme toisen lapsen. Ja tämä on hyvä koulu Joonalle. Mitä enemmän Ida kasvaa sen enemmän asiat eivät mene niinkuin Joona niitä suunnittelee. Tämä kaikki vaatii vain meiltä kaikilta paljon ymmärrystä ja jaksamista.On ihanaa kun on kaksi lasta mutta elämä ei kait kuulu olla liian helppoa? Nyt jos jostain saisi ruttokaupalla pitkää pinnaa :D  !!
Ja ehkä se pinna myös pidentyy kuhan Idakin tosta alkaa nukkua yöt läpi?