Syvällistä maanantai pohdiskelua..

Mun ongelma välillä on että mietin liikaa kaikkea.
 Mulla on yksi ystävä tällä hetkellä joka ärsyttää mua ihan suunnattomasti aika ajoin. Tällä hetkellä mua ärsyttää se kun hänen pitää aina olla niin muodollinen. Ja samassa huomasin itseni vastaavassa tilanteessa eilen. Oltiin käyty tutuilla kylässä ja mieheni kaa sit mietittiin et miten ne nyt ei tehnyt niin ja näin. Kunnes nyt sit just äsken tajusin, et ei hemmetti.. Onko mustakin tullut noin muodollinen? Vai vanha..? yäk pois tommonen musta.. No ehkä se on sitä ``aikuistumista`` että kaipaa et jengi osaa käyttäytyä ja olla mukavia tosia kohtaan?
Mutta se on vaan jännä nähdä miten toi ``peli`` tulee vastaan yhä useammin.. Aina kun mua ärsyttää joku tai jonkun tekemiset niin ne asiat tulee aika nopeasti mun silmieni eteen! Jos arvostelen ittekseni et miten toi tekee vaikka noin oman lapsensa kanssa. Niin seuraavana päivänä joku lapsistani tekee ihan saman. Ja olen ite samassa tilanteessa. Joka kerta mietin, nyt en ikinä enään arvostele mitä muut tekee! Ja aina teen sen uudelleen... Miten oppisi olla arvostelematta muita? Tai mittailematta muita ihmisiä? Mulla on aina välillä se vaihe päällä. Etten ajattele yhtään miks joku tekee niin tai näin! Ja siinä samassa saa itse ikään kuin jonkun ihmeen mielen rauhan.. Mutta miten sellasen rauhan sais pysymään päällä koko ajan? Okei ehkä on hyvä välillä pohdiskella? Ehkä sitä kasvaa ihmisenä? Mitä jos ei ikinä pohdiskelis tällasia? okei......:) nyt lopetan tältä päivältä ;)......

Syksy on tullut suvilaan:)

Jos jotain hyvää pitää yrittää keksiä siitä että illat pimenee niin se on KYNTTILÄT!  Se tuoksu, se lämpö ja tunnelma. Yritän ajatella positiivisesti. Kohta on joulu ja raskain  pimein aika on takanapäin. Joulun valot kynttilät ja tunnelma, vievät kaiken mahdollisen masennuksen mennessään.

Mun salainen unelma saattaa ensi syksynä tulls toteen;). Meidän suvussa, eletään hiljaa ja nöyrinä. Ihan niinkuin mitään liian suurta ei ikinä kannattaisi haaveilla koska siitä voi saada siipeensä. Välillä mietin että olenko jossain uudessa teiniässä kun joku mun sisällä kapinoi suuresti tuota ajatus mailmaa vastaan! ? Mun ajatus on kuitenkin se että mitään ei kyllä saakaan jos ei ota riskejä. Tulevaisuus näyttää tuleeko nyt sitten turpaan vai saanko sen mistä olen aina unelmoinutkin;) Ihania syysiltoja kaikille:)Nyt kuulostan ihan eräältä rakkaalta ystävältäni jonka varmaan kaikki tunnistatte seuraavasta lauseesta mutta.... Mikä on sinun unelmasi? (viisas mummola chic ;) )....

Paras artikkeli lapsista pitkästä aikaan.

LAINATTU SAVON SANOMAT!

Lari Vesander

5.10.2012 22:10 (Päivitetty 6.10.2012 11:15)

Lastenpsykiatrian erikoislääkärin Jari Sinkkosen mielestä perheet pyörivät nykyään liikaa lasten ympärillä.
– Kaikki elämä ei saa olla sitä, että viedään lasta paikasta paikkaan ja mietitään, mikä kehittäisi hänen aivojaan eniten.
Sinkkonen olisi valmis kärräämään kaiken maailman palikkatestilaatikot yhteen kasaan ja tuikkaamaan sen tuleen.
–  Työnnämme lapsille virikkeitä sellaisella tahdilla, että siinä ei ole mitään rajaa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lapsella on jo ennen syntymäänsä 15 lelua. Ei siinä ole mitään tolkkua.
–  Nykyisin lapsen kasvattamisesta on tullut suoritus ja vanhemmuudesta puurtamista. Oikeasti lapsesta on huojentavaa, kun kaikki ei pyöri hänen ympärillään.
Sinkkonen myös muistuttaa, että lasten leikeissä ei pidäkään olla mitään järkeä.
– Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.

MOIKKA!
Nyt ollaan siinä osassa äitiyslomaa kun pää meinaa välillä hajoilla. Ida on nytten 10kk ja mä oon ollut poissa työelämästä jo 1v. ja 4kk. Kotona riittää koko ajan tekemistä ja mun paha ``ongelma`` taitaa olla se et mä sit tavallaan viihdyn kotona ja touhuun ihan kauheesti ja sit jossain kohtaa huomaan et pinna palaa ihan täysin. Pitäis vaan saada ittensä tapaa ystäviä y.m mutta sit ei jotenkin saa aikesksi kun mukamas on kokoajan jotain siivoomista syöttämistä et.c

Mun serkku on tällä hetkellä ihan samassa elämän tilanteesta ja ONNEKSI. Yhdessä sit soitellaan toinen toisilemme ja jaetaan arjen ilot ja surut.. Meidän lapsetkin on aika saman ikäisiä. Sit mä aina neuvon sitä että ota omaa aikaa! Lähde lenkille! Ihan mitä vaan. Ja sit mä en ite saa persettäni ylös..

Tämä viikko on tuntunut erityisen raskaalta. Kun Ida on ollut kipeä ja erityisen kiukkuinen. Samaan aikaan ylähampaat tulossa, ja yöt todella levottomat. Tunutuu kauhealta sanoa mutta välillä saa laskea 10, ja yrittää miettiä et ei se laps vittuilakseen itke ja kiukuttele.

Jotkut voi ehkä ajatella et taas toi marmattaa blogissaan. Muta tarkoitus on ehkä purkaa omia fiiliksiä ja samalla tuntuu välillä et jos joku kysyy miten menee vauvan kanssa niin aina pitäisi vaan vastata et hyvin menee. Ida on aivan ihana tyttö ja suht ilonen ja helppokin. Mutta kun se suuttuu niin sitä ei meinaa saada leppymään millään. Facebookkiin kaan ei viitti joka päivä kirjottaa: VÄSYNYT, ÄRSYTTÄÄ, joten avaudun nyt siis tänne.
 Idan itku on todella kovaäänistä ja se menee suoraan hermoon. Joten tänään just mietin et jos nyt en saisi pientä taukoa niin alkaisin varmaan uudestaan tupakoimaan tai sit ratkeaisin herkuttelemaan:)

Tässä mun rakkaat <3 Jotka tuottavat äitilleen niin paljon ILOA <3 Ja ehkä muutaman ennenaikaisen harmaan hiuksen

Mutta onneksi, huomenna pääsen hetkeksi pois kotoa. Mä tapaan huomenna mun vanhan kampaamo luokan, kenenkaa valmistuttiin 10v. sitten. Tää on niin magee juttu sillä meillä oli tosi hyvä luokka henki, mutta oltiin kaikki kotoisin niin eri paikkakunnilta ettei olla sit pidetty yhteyttä. Tyttöjä tulee Tammisaaresta, Sjundeåsta, Espoosta, Helsingistä etc. Yövymme hotellissa menemme ulos syömään ja vielä vähän tsigaa yöelmämää jos vaan jaksetaan. Ja mehän jaksetaan =)  Siis ei voisi parempaan aikaan oikeesti tulla!Ihana tavata ihmisiä kenenkaa tulee varmasti juteltua muusta kun vaipan vaihdosta;) Ihanaaaaa olisi jo huominen! Uskon et oon taas ihan uusi ihminen ens viikolla kun pääse hetkeksi pois kotikuvioista. Hyvää viikonloppua ystävät!

UNELMIA

Mä näin viime yönä unta oman yrityksen perustamisesta:) Ja huomaan joka päivä että olen mä sit valmis siihen tai en niin sitä mä haluan! Mietin kauan että miksi haluan oman yrityksen? Se ei välttämättä ole rahallisesti kannattavaa ja tekisikö se minut onneliseksi? Ja nyt viime yönä oivailsin sen kyllä. Mä haluan vielä mun oman yrityksen sen takia että saan toteuttaa itseäni, tehdän just sellaisen kun haluan. Kun aikoinaan aloin tehdä töitä toiminimellä töitä se oli motivaation takia. Tehdä itselleen töitä. Ja nyt kaipaan sit samaa mutta ihan kokonaan. Tahdon oman yrityksen, jonka voin tehdä oman näköiseksi. Haasteita mulla on arjessakin tälläkin hetkellä mutta luulen että oma yritys olisi hyvä tasapaino kaikelle:) Ja uskon että olisin hyvä siinä!
 Nyt täytyy vaan rauhassa malttaa olla kullan nuppujen kaa kotona, koska he ovat kuitenkin rakkaimpia mitä mulla ikinä on. Ja töitä ehtii vielä tehdä monet vuodet, mutta lapset ovat vain kerran pieniä. 10kk vielä kotona ja sit takaisin töelämään. Jännä nähdä mitä elämä tuo tulessaan:).

Siis minä ja AUTOT! Mua ei kyllä pitäisi päästää rattiin. Ainakaan heti aamusta kun olen väsynyt ei oikeastaan keskellä päivää kun mulla on stressi eikä iltapäivällä kun mua ramasee eikä illalla koska silloin olen taas väsynyt. Se ei oikeesti ole mikään läppä et mun aivot jäi sairaalaan kun synnytin Joonan. Ja että ne viimeiset rippeet jotka mulla oli jäljellä jäivät sit sinne kun synnytin Idan. Välillä en tiedä kirjaimellisesti olenko menossa oikealle vai vasemmalle.

Tänään sen jälkeen kun vein Joonan hoitoon niin mun piti mennä ostaa yksi pöytäliina jonka olin varannut yhdeltä naiselta FB kirpparilta. Päätin et meen ABC:lle vaihtaa rahaa. Kun piti kääntyä AbC:lle ajoin vahingossa ajatuksissani K-supermarkettiin. Sen jälkeen ajatuksissa yks suuntaista väärään suuntaan. Sit pääsin pärille vaihtaa rahaa. Kun rahat oli vaihdettu Mun piti kääntyä risteyksestä vasemmalle. Mä en tajua taas ajatuksissani käännyin oikealle. S-marketin kautta oikeaan osoitteeseen:D Olenkohan mä käynyt liikaa ruoka ostokisilla kun joku pääni sisällä väkisin yritti ohjata mua ruokakauppaan:)?

Muutenkin mun mielestä autoihin pitäisi asentaa sellainen kyltti joka ponnahtaisi ylös ainakun painaa nappia. Tai no mun tapauksessa kylttejä! Niissä voisi lukea: -ANTEEKSI. -ANTEEKSI mut mulla HUUTAVA VAUVA KYYDISSÄ. -ANTEEKSI VÄSYNYT MAMMA. - SORRY MUN VIKA. -SORRY EI OLLUT TARKOITUS. -KATO ETEES HULLU! :D

Tai sit pitäisi vaan olla tarpeeksi näyttävä auto et kaikki huomaisi että tuolta tulee taas sekopää kuski, annetaanpas hänelle vähän tilaa:)

Mä saan jotain ihan sairasta mielihyvää vanhojen kalusteiden tuunamisesta. On jotenkin ihanaa kun näkee miten vanha kaluste saa taas uuden elämän ja näyttää freshiltä. Ehkä se on se sama sy miksi tykkään laittaa hiuksia ja olla kampaaja:) Tulos näkyy heti. Tässä tän päivänen projekti! Vaikka välillä kyllä mietin en kuulutaanko yhteen minä ja maalit? Joka kerta mä sotken jotain maaleilla. Tänään toi kaappi kaatui mun päälle kun olin just maalannut sen. Ja sain uudet raidat hiuksiin. Tällä kertaa en voinut muuta kun nauraa. Miten mä aina sählään? :D Toisaalta hoidin 2 lasta samaan aikaan että ehkä se on mun puolustus.

vanha tylsä kenkäkaappi kirpparilta 5e.

Maalasin kaapin..

Ja hankin uudet vetimet kirpparilta. Ja tsädäm mulla on käyttökelpoinen kenkäkaappi:)