Ruokaa nami nam nam

Syömistä syömistä ja jälleen kerran syömistä:) Jos mä saisin päättää mitä tekisin loppu elämäni? Niin se olisi syöminen. Ja sen kyllä huomaa. Loman aikana pistettiin ranttaliksi ja syötiin mitä huvittaa. Viikossa tuli 4kiloa..ups.. Tässä muutamia kuvia ihanista herkuista joita mun mies laittoi mulle ja mun ystäville!

Crispy duck sallad

Pullavanukas kakku, itse tehty hillo tuoreista mansikoista, ja itsetehty vanilia jäätelö. Siis vesi on vieläkin kielelläni.

Olenkin miettinyt et onko normaalia et on kokoajan nälkä? Kait se on kun mut on hemmoteltu pilalle tällasilla herkuilla :D

Yhteiset kesälomat ovat takanapäin. Ja arki alkakoon taas. Joona on vielä 3 viikkoa kotona mun ja Idan kanssa ennenkuin hän alkaa taas kerhoilun.Mä laitan suurimman osan päivästä ruokaa hoidan lapsia ja siinä välisää yritän vähän tehdä omiakin juttuja.
Mun viimeinen projekti oli/ on Idan huone. Eka ajettelin etten tee siitä mitään prinsessa huonetta mutta nyt näyttää kyllä siltä etten malta olla tekemättä:)

Löysin Ikeasta puisen pienen pöydän ja 2 pientä tuolia. Maalasin pöydän  valkoiseksi ja tuolit pastellin vaaleanpunaiseksi. Myös Idan huoneen patteri sai vähän uutta väriä.

Kun me muutettiin niin löysin keittiöstä tällaisen vanhan puisen kaapin. Puun värisenä ei ollut oikeen minkään näköinen. Nyt 5-6 vuotta myöhemmin multa löytyi viimeinkin hetki hiota ja maalata se. On jännä miten esine voi muuttaa ulkonäköä vain maalaamalla.

Kun kaikki oli valmista 10 litran maalipönttö tippui meidän yläkerran rappusia alas. Samalla sotkien niin raput kuin seinät. Ida vissiin säikähti tai jotain mutta sai samaan aikaan kauheet hepulit. Sai tyttö raukka odottaa hetekn et sain siivottua kauhean sotkun. Meni hetki että pystyin vain hymyilemään asialle mutta nyt tänään jo naurattaa! Sen siitä saa kun yrittää aina olla niin ``tehokas`` ja tehdä 100 asiaa samaan aikaan. Ehkä se oli pieni vinkki siitä että maalaamisen olisi voinut tehdä joku kerta rauhassa kun Ida ei häslää vieressä ;)

Tervehdys pitkästä aikaa!
 Mun elämä on tällä hetkellä aika hektistä, mutta hyvällä tavalla. Ja tämän takia en ole kauheasti ehtinyt bloggailemaan.
 Arjen pyörittäminen vie paljon aikaa. Tällä hetkellä elämä kuitenkin tuntuu mukavalta ja sehän on pääasia. Mä olen jotenkin aina parhaimillani silloin kun on jotakin mukavaa odotettavaa. Jos mulla ei ole mitään kivaa mitä odottaa niin silloin ``masennun``helposti.
Jos ei ole mitään kivaa odotettavaa niin sellaista pitää keksiä:)
Tässä kivoja juttuja joita odotan tällä hetkellä:)
- Häitä joihin menemme mieheni kanssa viikonloppuna ILMAN lapsia. (tekee kyllä niin hyvää pitkästä aikaa)..
- Kesäloma reissua mökille, perheen sekä parhaitten ystäviemme kanssa.
- Kesäjuhlia
- Kesää
- Ja salaa mietin oman yrityksen perustamista syksyllä 2013 kunhan olen ensin ollut lapsukaisten kanssa kotona.
 Katsotaan mitä kesä ja tulevaisuus tuo tullesaan :)

Tässä mun pikku Ida joka kasvaa ihan liian nopeasti. Ida täytti 7kk juhannkuksena ja oppi siinä samassa nukkumaan 11h-12h yöunia ilman yösyöttöjä välissä:) Ja tämä mamma nauttii...voitte uskoa..

Ne jotka tuntevat Idan tietävät että peukku on hänelle mailman tärkein:) Heti kun väsyttää tai pelottaa on nälkä tai ihan muuten vain peukku löytää tiensä Idan suuhun:)

Esikoisen Joona täytti kesäkuussa 4 vuotta. Hän oli odottanut synttäreitään joulusta saakka:) Kun yhdistää minun ja mieheni luonteen piirteet siitä tulee aika mielenkiintoinen paketti;) Eli Joona on aika uhmakas omatahtoinen pieni poika mutta samalla todella herkkä..

Joonakin halusi hetken olla pieni, ja istua ravintola päivillä rattaissa:)

Tälle parivaljakolle on ehtinyt jo tulla ihan oma suhde. Joona juoksee heti kertomaan jos Ida itkee ja muutama yhteinen leikkikin on keksitty. Joona hyppii ja äänehtelee Idan edessä ja Ida kikattelee. Tai sit Joona leikki pikku autojen kanssa ja Ida on autopesula, (siis kirjaimellisesti) ;)

Tällaista tänne tällä kertaa yritän ehtiä kirjoittaa vähän useammin;)

Keltään muulta ei voi saada yhtä suoraa palautetta kuin omilta lapsilta. Vain viikko takaperin meillä oli aika kova 4viikkoa takana esikoiseni kanssa. Kova uhma j.ne.
Pidin pääni ja nyt se näköjään palkitaan :). Nyt on yhden viikon ollut aika ihanaa. Joo kyllä Joona vielä uhmailee mut jotenkin vähän rauhottunut. Hauskoja juttujakin tulee joka päivä, ja välillä saa nauraa maha kippurassa.
Nyt meidän arkeen sopii hyvin tuo sanonta ``paljon ne ottaa mutta paljon ne myös antaa``. Juttuja on yhtä paljon kuin päiviä, mutta tässä muutamia viimeisempiä.

Eilen iltapala pöydässä Joona kysyi minulta. Äiti miten OIKEITA tyttöjä ja poikia rakennetaan? Mun mielestä tämä sana rakennetaan oli just paras. Voiko asiaa miettiä enemmän poikamaisella tavalla? Kaikkea mitä hän ajattelee tai tekee sisältää autoja renkaita ja korjaamista :). Enkä edes mielestäni ole sitä erityisemmin opettanut.
Onneksi vielä selityksesksi riitti ettei vauvoja rakenneta vaan ne tulee masusta ;).

Minä laitoin lämpimiä leipiä ruoaksi tänään. Joona tuli katsomaan ruan laittoani ja tokaisi tavalliseen tapaansa.
-Yäk mä en tykkää tosta ei ole hyvää! Mä jatkoin että, noin ei saa sanoa? Sun ei tarvii ollenkaan tulla ruokapöytään jos et kerran tykkää j.ne.
Joona tokasi joo joo okei mä tuun syömään, ja meni vessaan ja sulki oven takanaan. Kuulin hänen mutisevan vessassa mä en jaksa kuunnella aina tota samaa valitusta.. Mä repesin ihan täysin :D hän ei siis tajunut että mä kuulin. Huomatkaa siis että Joona on 3v. täyttää 4v....

Väsynyt mamma ja pappa sanoo ja tekee hassuja asioita

Meidän piti laittaa molemmat lapset yökylään viikonlopuksi. Univelkaa oli jo ennestään ja soitin mieheni siskolle ja sanoin että me olla vanhemmattomia (onkohan sellaista sanaa..tuskin) että haluaisiko hän tulla katsomaan kanssani stand up:ia? Hän alkoi nauraa. Tarkoitukseni oli siis sanoa että ollaan lapsettomia ;).

Lapset tulivat molemmat kipeiksi joten suunitelmat kaatuivat. Tilasin korvalääkäri aikaa ja sanoin väärät sotu tunnukset tädille kunnes mieheni huusi yläkerrasta että toi on Joonan sotu eikä Idan.

Menin kellariin laittamaan pyykkejä koneeseen. Laitoin kirjopyykin pesuainetta oikeeseen paikkaan ja sit kaadoin valkopyykin pesuainetta huuhteluaine lokeroon..

Tuli lounas aika, Ida syö jo soseita 5 kertaa pävässä. Mä olin niin sekaisin et aloin laittaa välipalaa lounaan sijaan. Mikä ei sinäällään ole niin paha juttu mutta jotenkin alkoi huvittaa.

Lopuksi mieheni meni sit lääkäriin esikoiseni kanssa. Sai reseptit lääkkeille. Haki lääkkeet mutta käveli kotiin maksamatta niitä :)

Onkohan normaalia yöllä ajatella valvoessa että haistakaa kaikki paska mä muutan Etelä Afrikkaan?!

Mitä kaikkea sitä vielä tekeekään? Pitäisiköhän mennä nukkumaan :) ?

P.s:  Nyt en edes jaksa yrittää korjailla kirjoitus virheita joita on varmaan 100.

Tämä kuvaa aika hyvin tämän hetkistä fiilistä;)