Bloggailu on jäänyt vähän tauolle kun elämä on sen verran kiireistä nykyään:) Mutta hyvällä tavalla.
Lapset vievät paljon mun aikaa. Uusi harrastus on myös nettikirppis jonka perustimme siskoni kanssa. Meidän omalla paikkakunnalla ei ollut sellaista joten perustimme sellaisen itse. Vähän mua ehkä ahdistaa et se vie aika paljon aikaa mutta samaan aikaan se on tosi kätevää kun pääsee eroon tavaroista ja löytää halvalla kaikenlaisia löytöjä:) Ens kuussa alkaa taas sali ja yritän päästä irti viimeisistäkin makkaroista;). Joten voi olla että musta ei kuulu vähän aikaan.
Mutta mutta nyt kirppis kiertueelle ja palaan ehkä joskus myöhemmin!!

http://www.sipoonsanomat.fi/artikkeli/95276-siskokset-perustivat-sipoolaisille-oman-nettikirppiksen

Kahden lapsen kanssa tasapainoittelua!

Kun mä odotin Idaa, Joona oli innoissaan. Ainut asia missä ehkä huomasin muutosta oli että Joona oli aina hinkkaamassa mun käsivarsiani jos mulla oli lyhythihainen. Se ärsytti mua suunnattomasti, en tiedä miksi. Kun toista lasta odottaa on ihan eri ajatukset mielessä. Mä pelkäsin kauheesti et miten voimat riittää tasapainoitella kahden lapsen kanssa?Voinko rakastaa Idaa yhtä paljon kuin Joonaa ja päinvastoin.
Nyt kun Ida on syntynyt, Joona on ottanut hänet hyvin vastaan. Olisi kokoajan pusuttelemassa ja halimassa. Mutta valehtelisin jos sanoisin et arki ei ole välillä tai noh aika usein tosi rankkaa.
Joona on tosi herkässä iässä nytten. Ja koko tää uusi elämäntilanne tietty. Se mikä tällä hetkellä on haasteellisinta on ehkä se että Joona kokeilee rajojaan nyt uudelleen kun Ida on olemassa. Ennen hän on hyvin ymmärtänyt mitä esim. sana odota tarkoittaa, mut nyt se on isoin kinamme päivittäin. Mä olen kiinni vaikka imettämisessä ja Joona tarvii jossain apua. Minä pyydän odottamaan ja Joona ei malta odottaa ja vetää kauheat raivarit. Ida olisi just nukahtamassa mut herääkin kun Joona raivoo ja sit mulla napsahtaa kun kaikki huutaa samaanaikaan.
Toinen ``ongelma`` jos sitä nyt siksi voi sanoa on se että Joona vinkuu tosi paljon. Tietty se on välillä sitä huomion hakua mutta hän on myös hyvin lujatahtoinen ja suuttuu helposti jos asiat eivät mene niinkuin hän on ne suunnitellut. Tämä olikin iso syy miksi hankimme toisen lapsen. Ja tämä on hyvä koulu Joonalle. Mitä enemmän Ida kasvaa sen enemmän asiat eivät mene niinkuin Joona niitä suunnittelee. Tämä kaikki vaatii vain meiltä kaikilta paljon ymmärrystä ja jaksamista.On ihanaa kun on kaksi lasta mutta elämä ei kait kuulu olla liian helppoa? Nyt jos jostain saisi ruttokaupalla pitkää pinnaa :D  !!
Ja ehkä se pinna myös pidentyy kuhan Idakin tosta alkaa nukkua yöt läpi?

Kirjoitin aiemmin miten ihmisille tulee parisuhteessa melkein aina kriisi. Nyt olen pohtinut et mikä siinä on et elämälle on niin helppo katkeroitua?
Näen niin monissa ihmisissä sitä, oikeastaan niin nuorissa kuin vanhoissakin. Kaikilla on vain yksi elämä. Ajattele kuinka hukkaan se menee jos elät sen niin sanotusti lasi puolityhjänä etkä täynnä. Voi ajatella että kaikki mikä on itselleen tapahtunut on jotenkin epäreilua! Miksi tolla toisella on niin hyvä olla? Miksi sillä on isompi talo? Kivempi työ? Enemmän rahaa? Hienommat vaatteet? Litteeempi maha?Enemmän ystäviä? Parempi kunto? Kiltimmät lapset? Kivemmat vanhemmat? Isovanhemmat? Miksi sillä toisella ei ole mitään sairautta? Mukavempi mies? kauniimpi vaimo? Ihan mitä vaan?
Oikeastaan mille vain voi katkeroitua tai kadehtia.
Mutta jos avaat silmät ja hetken, mietit mitä hyvää sulla on ympärilläsi? Ja miten itse sitä voisit muuttaa? Elämä voi olla aika ihanaa:) Ja vaikka sitä hyvää ei olisi niin paljon sillä hetkellä, vain sinä itse voit tehdä omasta elämästäsi juuri sellaisen kuin siitä haluat. Kun sen oivaltaa että voit oikeasti tehdä omalla elämällään ihan mitä haluat on aika paljon helpompi hengittää ja tulla toimeen niin muitten ihmisten kun itsensä kanssa. Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Vain sinä voit päättää miten sen haluat elää <3