Ajatukset alkavat pahasti olemaan raskaana olevan naisen ajatuksia, eli pimeitä;) here we go again...

Huh rankka viikko takana. Mieheni aloitti uuden työn tällä viikolla. Joka tarkoittaa mulle ja Joonalle et ollaan kahestaan kaikki illat, ja miehelläni on sit vapaata aina su-ma. Kun mieheni alotti tämän työn en todellakaan ollut mitenkään onneni kukkuloilla. Työ oli hänelle mieluisa ja tärkeä, mutta vie meidän yhteistä aikaa, aikalailla. Suostuin tai sovittiin et kokeillaan. En toisaalta halunnut murskata toisen unelmia. Samalla kuitenkin pelkäsin et samalla kun miehestäni tulee tyytyväisempi musta tulee katkerampi.

Yritän ajatella positiivisesti täs on 1 ja puol kk ja sit meillä alkaa koko perheen kesken 1kk kesäloma. Ja syksyllä työkuviot pitäisi muuttua siten että, hänellä olisi myös niitä aamuvuoroja= iltavapaita. Eli tämän pitäisi olla väliaikaista.

Helposti vaan käy sitten niin et kun, nähdään niin on pakko purkaa sitä mikä on mielestään ollut epäoikeudenmukaista ja koko viikon murheet.
Tää on vaikee ja haasteellinen vaihe kun itse on raskaana ja hormoonit hyrräävät. Välillä säikähdän kun sanon kaiken mitä ajattelen. Onhan se tietty hyvä johonkin pisteeseen asti mutta ei sekään ole reilua et kun toinen ei ole nähnyt perhettään viikkoon et vastassa on heti marmattava vaimo. Toki täytyy saada sanoa jos joku ei tunnu hyvältä, mut itse vihaan henk. koht. sellasia ihmisiä jotka tulevat sellaseen ikään tai niin itsevarmoiksi itsensä kanssa et luulevat, et toiselle voi sanoa mitä vaan. Pitäisi aina muistaa että omalle puolisolle ei pitäisi sanoa tai tehdä sellaista mitä ei parhaalle ystävälle sanoisi tai tekisi. 
Täten lähetinkin miehelleni anteeksi pyynnön valittamisesta. Paremmin se arki sujuu kun keskittyy niihin hyviin asioihin ja siihen kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovat.

Mikä siinä on et on niin helppoa muuttua sellaseksi mäkättäväksi kanaemoksi? Vaikka olisi paljon helpompi kun keskittyisi niihin asioihin jotka ovat hyvin elämässä.

Eilen kuoli nuori tyttö kun ajo kuormaauton alle. Aina jos joku kuolee tulee surulliseksi. Mutta jotenkin kun nuori ihminen/ lapsi kuolee se pistää kyllä niin hiljaseksi. Eilen oli vaikea olla iloinen Joonan kevät juhlissa kun tiesi että jossain perheissä on sanoin kuvaamaton suru.
Onneksi nämä lapset eivät tarvitse ajatella niin surullisia asioita  vielä moneen vuoteen. toivottavasti...

Kevät juhlat olivat mukavat, ulkona oli hieno keli, ja juhlat vietettiin ulkona. Laulaen ja grillaten makkaraa.

Mun napero on tuo joka ehdottomasti halusi laittaa cars paidan juhlapaidaksi:)

``kun olet iloinen taputa käsiä näin``