Välillä kyllä mietin, et miten mun vielä käy ton lapsen kanssa. Joka koha täyttää vasta 3v ja jolla on kyl sellanen tahto et oksat pois, jos sille päälle sattuu. Vie kyllä äitiltä NIIN luulot pois.
Mentiin Joonan kaa kaupaan päiväkoti päivän jälkeen. Ajattelin et siinä on pieni riskinsä koska hän ei ollut nukkunut päikkäreitä. Mutta kaikki oli loppu jääkaapista joten ei ollut vaihtoehtoja.
Kaupassa meni kaikki eka suht hyvin, nähtiin päiväkotilapsia ja Joona oli onnesta soikea kun huuteli heidän peräänsä. No sit maksettiin ja Joona oli jo maksaessa vähän hankala. Sen jälkeen siirryin toiselle kassalle josta minun piti noutaa postipaketit. Joona ajoi kärryllään suunnilleen ihmisten jalkojen yli. Minä sanoin monta kertaa et nyt saat luvan tulla seisomaan kärryjen viereen. Ja jos et ole kiltisti saat tulla istumaan kärryyn. No tietty herran piti kokeilla rajojaan ja alkoi huutaa: Det här e mitt hus o ja bestämmer här :) Naurussa oli pidättelemistä mutta pakko se oli napata kärryihin istumaan. Josta tuli sitten ihana huutokonsertti. Mä yritin siinä samalla saada ääneni kuulumaan postivirkailialle, ja aina välissä sanoin Joonalle et nyt saat alkaa rupee käyttäytyy ja lopettaa ton huutamisen tai et saa katsoa muumeja tänään, jonka jo aiemmin olin hänelle luvannut. Mut ei Joona oli sitkee tänään, huuto jatkui. Minä sain paketit ja sanoin siiten Joonalle et nyt jäi kyllä muumit...Hoh hoijaa. Sit lisää raivoamista koko automatkan.
Yleensä Joona rauhottuu hetken päästä kun sanon hänelle et meillä ei saa mitään läpi huutamalla ja vinkumalla.
Mutta Joona olikin ovela ja rauhottu hieman ja sanoi niin säälittävällä äänellä kun voi: men mamma jag e nog snäll sen hemma. Melkein meinasin antaa periksi mutta, kerrankin olen ylpeä siitä etten itse hermostunut täysin. Sanoin vaan tyynellä äänellä et kerran huusit minulle niin et saa tänään katsoa muumeja.
Mutta kyllä pienellä lapsella on kova tahto hän makaa vieläkin sohvalla vinkuen: JAG VILL NOG TITTA PÅ MUUMIN. Ja ska säga åt pappa att du skrek åt mej! (en muuten ees tällä kertaa huutanut :)
Välillä kyl miettii et onko tämä kaikki sen arvosta? Voi vaan toivoa et se palkitaan joku päivä?
Nyt kun vilkaisin häntä toisella silmällä, niin siihen sohvalle nukahti se hutava lapsi!! Toivottavasti paremmalla tuulella kun herää..
Ennen olisin mennyt täs vaiheessa röökille. Nyt taidan napata pakkasesta jätskin.. Mitäköhän sitä vielä keksisi tämän lohtusyömisen tilalle?
Mentiin Joonan kaa kaupaan päiväkoti päivän jälkeen. Ajattelin et siinä on pieni riskinsä koska hän ei ollut nukkunut päikkäreitä. Mutta kaikki oli loppu jääkaapista joten ei ollut vaihtoehtoja.
Kaupassa meni kaikki eka suht hyvin, nähtiin päiväkotilapsia ja Joona oli onnesta soikea kun huuteli heidän peräänsä. No sit maksettiin ja Joona oli jo maksaessa vähän hankala. Sen jälkeen siirryin toiselle kassalle josta minun piti noutaa postipaketit. Joona ajoi kärryllään suunnilleen ihmisten jalkojen yli. Minä sanoin monta kertaa et nyt saat luvan tulla seisomaan kärryjen viereen. Ja jos et ole kiltisti saat tulla istumaan kärryyn. No tietty herran piti kokeilla rajojaan ja alkoi huutaa: Det här e mitt hus o ja bestämmer här :) Naurussa oli pidättelemistä mutta pakko se oli napata kärryihin istumaan. Josta tuli sitten ihana huutokonsertti. Mä yritin siinä samalla saada ääneni kuulumaan postivirkailialle, ja aina välissä sanoin Joonalle et nyt saat alkaa rupee käyttäytyy ja lopettaa ton huutamisen tai et saa katsoa muumeja tänään, jonka jo aiemmin olin hänelle luvannut. Mut ei Joona oli sitkee tänään, huuto jatkui. Minä sain paketit ja sanoin siiten Joonalle et nyt jäi kyllä muumit...Hoh hoijaa. Sit lisää raivoamista koko automatkan.
Yleensä Joona rauhottuu hetken päästä kun sanon hänelle et meillä ei saa mitään läpi huutamalla ja vinkumalla.
Mutta Joona olikin ovela ja rauhottu hieman ja sanoi niin säälittävällä äänellä kun voi: men mamma jag e nog snäll sen hemma. Melkein meinasin antaa periksi mutta, kerrankin olen ylpeä siitä etten itse hermostunut täysin. Sanoin vaan tyynellä äänellä et kerran huusit minulle niin et saa tänään katsoa muumeja.
Mutta kyllä pienellä lapsella on kova tahto hän makaa vieläkin sohvalla vinkuen: JAG VILL NOG TITTA PÅ MUUMIN. Ja ska säga åt pappa att du skrek åt mej! (en muuten ees tällä kertaa huutanut :)
Välillä kyl miettii et onko tämä kaikki sen arvosta? Voi vaan toivoa et se palkitaan joku päivä?
Nyt kun vilkaisin häntä toisella silmällä, niin siihen sohvalle nukahti se hutava lapsi!! Toivottavasti paremmalla tuulella kun herää..
Ennen olisin mennyt täs vaiheessa röökille. Nyt taidan napata pakkasesta jätskin.. Mitäköhän sitä vielä keksisi tämän lohtusyömisen tilalle?
Meillä taitaa molemmilla olla melko itsepäisiä lapsia =)
VastaaPoistaKaikki myötätuntoni...
VastaaPoistaMeidän neiti itsepäisyys ei onneksi saanut ikinä kaupassa itkupotkuhuutoraivareita.
Kaiken muun tuo onkin keksinyt tehdä!! Meidän ongelmana oli ja osin on edelleen, ettei mitkään uhkailut ja rangaistukset tunnu tepsivän. Tuo neiti kohauttaa vaan olkapäitään ja saattaa ihan muodon vuoksi marista hieman vastaan mutta antaa sitten olla. Jäähyminuutitkin istuu ihan nätisti tuolissa ja jatkaa heti perään samaa rataa. Viidennen rangaistussession jälkeen homma alkaa tuntumaan rangaistukselta enemmän mua, kuin lasta kohtaan.
Eräänkin kerran on mieli tehnyt esitellä herra Koivuniemi ja aikamoista tahdonvoimaa on vaatinut jättää risut puuhun ja istuttaa lapsi sen kuudennen kerran jäähylle...
Toisaalta onhan näitäkin päiviä, kun lapsi on mitä rakastettavin pieni enkeli, pahimman uhman jälkeen yhä useammin. =)
Milla: juu varmaan isiinsä tullut:) Mehän ollaan aina oltu niin kilttejä.
VastaaPoistaKoo: Juu onneksi tämä ei ole joka päiväistä:)