Kun mä odotin Idaa, Joona oli innoissaan. Ainut asia missä ehkä huomasin muutosta oli että Joona oli aina hinkkaamassa mun käsivarsiani jos mulla oli lyhythihainen. Se ärsytti mua suunnattomasti, en tiedä miksi. Kun toista lasta odottaa on ihan eri ajatukset mielessä. Mä pelkäsin kauheesti et miten voimat riittää tasapainoitella kahden lapsen kanssa?Voinko rakastaa Idaa yhtä paljon kuin Joonaa ja päinvastoin.
Nyt kun Ida on syntynyt, Joona on ottanut hänet hyvin vastaan. Olisi kokoajan pusuttelemassa ja halimassa. Mutta valehtelisin jos sanoisin et arki ei ole välillä tai noh aika usein tosi rankkaa.
Joona on tosi herkässä iässä nytten. Ja koko tää uusi elämäntilanne tietty. Se mikä tällä hetkellä on haasteellisinta on ehkä se että Joona kokeilee rajojaan nyt uudelleen kun Ida on olemassa. Ennen hän on hyvin ymmärtänyt mitä esim. sana odota tarkoittaa, mut nyt se on isoin kinamme päivittäin. Mä olen kiinni vaikka imettämisessä ja Joona tarvii jossain apua. Minä pyydän odottamaan ja Joona ei malta odottaa ja vetää kauheat raivarit. Ida olisi just nukahtamassa mut herääkin kun Joona raivoo ja sit mulla napsahtaa kun kaikki huutaa samaanaikaan.
Toinen ``ongelma`` jos sitä nyt siksi voi sanoa on se että Joona vinkuu tosi paljon. Tietty se on välillä sitä huomion hakua mutta hän on myös hyvin lujatahtoinen ja suuttuu helposti jos asiat eivät mene niinkuin hän on ne suunnitellut. Tämä olikin iso syy miksi hankimme toisen lapsen. Ja tämä on hyvä koulu Joonalle. Mitä enemmän Ida kasvaa sen enemmän asiat eivät mene niinkuin Joona niitä suunnittelee. Tämä kaikki vaatii vain meiltä kaikilta paljon ymmärrystä ja jaksamista.On ihanaa kun on kaksi lasta mutta elämä ei kait kuulu olla liian helppoa? Nyt jos jostain saisi ruttokaupalla pitkää pinnaa :D !!
Ja ehkä se pinna myös pidentyy kuhan Idakin tosta alkaa nukkua yöt läpi?
Nyt kun Ida on syntynyt, Joona on ottanut hänet hyvin vastaan. Olisi kokoajan pusuttelemassa ja halimassa. Mutta valehtelisin jos sanoisin et arki ei ole välillä tai noh aika usein tosi rankkaa.
Joona on tosi herkässä iässä nytten. Ja koko tää uusi elämäntilanne tietty. Se mikä tällä hetkellä on haasteellisinta on ehkä se että Joona kokeilee rajojaan nyt uudelleen kun Ida on olemassa. Ennen hän on hyvin ymmärtänyt mitä esim. sana odota tarkoittaa, mut nyt se on isoin kinamme päivittäin. Mä olen kiinni vaikka imettämisessä ja Joona tarvii jossain apua. Minä pyydän odottamaan ja Joona ei malta odottaa ja vetää kauheat raivarit. Ida olisi just nukahtamassa mut herääkin kun Joona raivoo ja sit mulla napsahtaa kun kaikki huutaa samaanaikaan.
Toinen ``ongelma`` jos sitä nyt siksi voi sanoa on se että Joona vinkuu tosi paljon. Tietty se on välillä sitä huomion hakua mutta hän on myös hyvin lujatahtoinen ja suuttuu helposti jos asiat eivät mene niinkuin hän on ne suunnitellut. Tämä olikin iso syy miksi hankimme toisen lapsen. Ja tämä on hyvä koulu Joonalle. Mitä enemmän Ida kasvaa sen enemmän asiat eivät mene niinkuin Joona niitä suunnittelee. Tämä kaikki vaatii vain meiltä kaikilta paljon ymmärrystä ja jaksamista.On ihanaa kun on kaksi lasta mutta elämä ei kait kuulu olla liian helppoa? Nyt jos jostain saisi ruttokaupalla pitkää pinnaa :D !!
Ja ehkä se pinna myös pidentyy kuhan Idakin tosta alkaa nukkua yöt läpi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti