Kirjoitin aiemmin miten ihmisille tulee parisuhteessa melkein aina kriisi. Nyt olen pohtinut et mikä siinä on et elämälle on niin helppo katkeroitua?
Näen niin monissa ihmisissä sitä, oikeastaan niin nuorissa kuin vanhoissakin. Kaikilla on vain yksi elämä. Ajattele kuinka hukkaan se menee jos elät sen niin sanotusti lasi puolityhjänä etkä täynnä. Voi ajatella että kaikki mikä on itselleen tapahtunut on jotenkin epäreilua! Miksi tolla toisella on niin hyvä olla? Miksi sillä on isompi talo? Kivempi työ? Enemmän rahaa? Hienommat vaatteet? Litteeempi maha?Enemmän ystäviä? Parempi kunto? Kiltimmät lapset? Kivemmat vanhemmat? Isovanhemmat? Miksi sillä toisella ei ole mitään sairautta? Mukavempi mies? kauniimpi vaimo? Ihan mitä vaan?
Oikeastaan mille vain voi katkeroitua tai kadehtia.
Mutta jos avaat silmät ja hetken, mietit mitä hyvää sulla on ympärilläsi? Ja miten itse sitä voisit muuttaa? Elämä voi olla aika ihanaa:) Ja vaikka sitä hyvää ei olisi niin paljon sillä hetkellä, vain sinä itse voit tehdä omasta elämästäsi juuri sellaisen kuin siitä haluat. Kun sen oivaltaa että voit oikeasti tehdä omalla elämällään ihan mitä haluat on aika paljon helpompi hengittää ja tulla toimeen niin muitten ihmisten kun itsensä kanssa. Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Vain sinä voit päättää miten sen haluat elää <3