Kävin tänään porvoossa kuuntelemassa taas sydänääniä. Sivuäänet olivat kadonneet ihan kokonaan:) Siis niin ihana fiilis. Nyt ei synnytyskään jännitä enään yhtä paljon kun tietää et kaikki on varmasti vauvalla hyvin : ).
Muuten arki tuntuu samaan aikaan kivalta, ja tylsältä. On ihana kun on aika tavata ystäviä ja mitään ei ole periaatteessa pakko tehdä. Mutta vähän alkaa myös olemaan rankkaa tää ``yksinhuoltajana`` oleminen.
Mun mies on kokki ja on tällä hetkellä kotona noin 2h vuorokaudessa jos ei yötä lasketa. Ei siis mitään järkeä!! Yritän olla ymmärtäväinen, eihän se ole hänen vika. Ja sitäpaitsi onkin vaihtamassa työpaikkaa vuoden vaihteessa. Mutta samaan aikaan tuntuu tosiaan ajoittaan rankalta, ja tekisi mieli huutaa et oo nyt samperi joskus kotona. Olisi niin helppo katkeroitua, teen tällä hetkellä koko talon siivouksen yksin ja hoidan Joonaa, ja olen raskaana. Olisin varmaan ymmärtäväisempi jos edes tuo työnteko toisi enemmän rahaa kotiimme mutta hänellä on vielä ihan surkea palkka josta ei edes makseta ylityötunteja.. Mutta mutta, pitää nyt yrittää pitää pää kylmänä hän tosiaan ei itsekkään nauti tilanteesta, eikä oikeen mahda asialle mitään, joten täytyy nyt vaan odottaa loppuvuoteen että mekin saadaan alkaa elää ``normaalia perheelämää``.
Eli paljon on odotettavaa, vauvaa, isyyslomaa ja miehen työpaikan vaihdosta. Mutta pääasia on et on jotain odotettavaa. Ja kivaa sellaista :)
Muuten arki tuntuu samaan aikaan kivalta, ja tylsältä. On ihana kun on aika tavata ystäviä ja mitään ei ole periaatteessa pakko tehdä. Mutta vähän alkaa myös olemaan rankkaa tää ``yksinhuoltajana`` oleminen.
Mun mies on kokki ja on tällä hetkellä kotona noin 2h vuorokaudessa jos ei yötä lasketa. Ei siis mitään järkeä!! Yritän olla ymmärtäväinen, eihän se ole hänen vika. Ja sitäpaitsi onkin vaihtamassa työpaikkaa vuoden vaihteessa. Mutta samaan aikaan tuntuu tosiaan ajoittaan rankalta, ja tekisi mieli huutaa et oo nyt samperi joskus kotona. Olisi niin helppo katkeroitua, teen tällä hetkellä koko talon siivouksen yksin ja hoidan Joonaa, ja olen raskaana. Olisin varmaan ymmärtäväisempi jos edes tuo työnteko toisi enemmän rahaa kotiimme mutta hänellä on vielä ihan surkea palkka josta ei edes makseta ylityötunteja.. Mutta mutta, pitää nyt yrittää pitää pää kylmänä hän tosiaan ei itsekkään nauti tilanteesta, eikä oikeen mahda asialle mitään, joten täytyy nyt vaan odottaa loppuvuoteen että mekin saadaan alkaa elää ``normaalia perheelämää``.
Eli paljon on odotettavaa, vauvaa, isyyslomaa ja miehen työpaikan vaihdosta. Mutta pääasia on et on jotain odotettavaa. Ja kivaa sellaista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti