Eilen oli eka ultra! Ja eilen sitten julistin kaikille että odotan toista lasta.Ultra näytti että masussa on 8viikkoa vanha asukki:) Robert, joksi mieheni sitä kutsuu. Älkää kysykö mikä juttu se on? Joona oli masussa Mangnus. Mangnus lähti siitä et ajteltiin et Joona oli masussa mangustin näköinen ja siitä tuli nimi Magnus. Mut Robertista en sit tiedä.
Eilen tosiaan sit kerrottin kaikille että meille tulee toinen lapsi. Jälkeenpäin mietti et kertoko liian aikaisin et mitä jos menee kesken tai niskapoimu näytteestä tulee sellanen tulos et joutuu tekee abortin? Mut sit ajattelin että se olisi kyllä suuri suru, ja olisi kauheaa jos joutuisin sellasta surua yksinään kantamaan.
Toista lasta odottaessa on ihan toisenlaiset ajatukset. Sitä on tavallaan vähän rauhallisempi kun tietää mikä on edessä päin. Mutta toisaalta kun just tietää mikä on edessä päin niin miettii myös, et mitä hemmettiä mä oon taas mennyt tekemään? Lähinnä raskautta ja synnytystä ajatellen.
Eka ajatus kun tulin raskaaksi oli et jess Joona saa veljen tai sisaren. Mut sit myös miettii sitä kuinka kova paikka se tulee olemaan Joonalle? Tekee varmasti myös hyvää, mutta ei se varmaan helppoa tule olemaan. Koska kun mulla oli siskoni poika kylässä 2kk, niin Joona kysyi joka tunti et milloin Lenni menee kotiin? Et mustasukkanen tulee kyllä olemaan. Mutta saa vaan toivoa ettei se nyt ihan älyttömän kauan kestä.
Mieheni on myös taas vaihteeksi vaihtamassa työpaikkaa ja tulee taas asumaan sielä ainakin kesän, niin sekin vähän jännittää et miten tulen jaksamaan. Mut kai sitä jaksaa kun on pakko. Sen verran kyllä hänelle joskus sanoin, että jos hän haluaa lisää lapsia niin saa yrittää hankkia sellaista työtä ettei me joka ilta ja viikonloppu olla Joonan ja vauvan kaa yksin, koska ei se ole perhe elämää! Saa vaan toivoa että hän löytäisi sellasen duunin joskus.
Tänään oli myös kiva päivä. Olimme Joonan ja vanhempieni ja Joonan tarha kaverien ja heidän äidin kanssa tivolissa. Joona uskalsi mennä jokaseen laitteeseen. Ja oli ihan täpinöissään. On niin hauska nähä miten hän on niin ukin poika:) Joten oli kiva että mommo ja ukki lähtivät mukaan tivoliin. Minä ja äitinikin mentiin hurjimpaan laitteeseen mikä tivolista löytyi. Sit ei tarvinnutkaan sen jälkeen toiseen mennä. Otti ihan sikana mahasta. Mutta kiva päivä oli. Laitan kuvat myöhemmin,
Nyt täytyy mennä nukkumaan et jaksaa kokkailla huomisia sisustus kutsuja varten:) Eli viimeisen kerran tervetuloa kaikki kiinnostuneet! Mukaan mahtuu sillä moni on perunut viime hetkellä:(
Eilen tosiaan sit kerrottin kaikille että meille tulee toinen lapsi. Jälkeenpäin mietti et kertoko liian aikaisin et mitä jos menee kesken tai niskapoimu näytteestä tulee sellanen tulos et joutuu tekee abortin? Mut sit ajattelin että se olisi kyllä suuri suru, ja olisi kauheaa jos joutuisin sellasta surua yksinään kantamaan.
Toista lasta odottaessa on ihan toisenlaiset ajatukset. Sitä on tavallaan vähän rauhallisempi kun tietää mikä on edessä päin. Mutta toisaalta kun just tietää mikä on edessä päin niin miettii myös, et mitä hemmettiä mä oon taas mennyt tekemään? Lähinnä raskautta ja synnytystä ajatellen.
Eka ajatus kun tulin raskaaksi oli et jess Joona saa veljen tai sisaren. Mut sit myös miettii sitä kuinka kova paikka se tulee olemaan Joonalle? Tekee varmasti myös hyvää, mutta ei se varmaan helppoa tule olemaan. Koska kun mulla oli siskoni poika kylässä 2kk, niin Joona kysyi joka tunti et milloin Lenni menee kotiin? Et mustasukkanen tulee kyllä olemaan. Mutta saa vaan toivoa ettei se nyt ihan älyttömän kauan kestä.
Mieheni on myös taas vaihteeksi vaihtamassa työpaikkaa ja tulee taas asumaan sielä ainakin kesän, niin sekin vähän jännittää et miten tulen jaksamaan. Mut kai sitä jaksaa kun on pakko. Sen verran kyllä hänelle joskus sanoin, että jos hän haluaa lisää lapsia niin saa yrittää hankkia sellaista työtä ettei me joka ilta ja viikonloppu olla Joonan ja vauvan kaa yksin, koska ei se ole perhe elämää! Saa vaan toivoa että hän löytäisi sellasen duunin joskus.
Tänään oli myös kiva päivä. Olimme Joonan ja vanhempieni ja Joonan tarha kaverien ja heidän äidin kanssa tivolissa. Joona uskalsi mennä jokaseen laitteeseen. Ja oli ihan täpinöissään. On niin hauska nähä miten hän on niin ukin poika:) Joten oli kiva että mommo ja ukki lähtivät mukaan tivoliin. Minä ja äitinikin mentiin hurjimpaan laitteeseen mikä tivolista löytyi. Sit ei tarvinnutkaan sen jälkeen toiseen mennä. Otti ihan sikana mahasta. Mutta kiva päivä oli. Laitan kuvat myöhemmin,
Nyt täytyy mennä nukkumaan et jaksaa kokkailla huomisia sisustus kutsuja varten:) Eli viimeisen kerran tervetuloa kaikki kiinnostuneet! Mukaan mahtuu sillä moni on perunut viime hetkellä:(
Onneksi olkoon vielä kerran ilouutisesta! :)
VastaaPoistaOnhan se toisen lapsen saaminen siinä mielessä jo rennompaa, et tietää mitä on edessä. Mutta samalla tavalla sitä vähän murehtii ja pelkää kun ensimmäisessäkin raskaudessa. Mut luota siihen, että kaikki menee hienosti!Ja mitä siihen mustasukkaisuuteen tulee, se voi kestää sisaruksilla läpi elämän, et siihenkin täytyy vaan jotenkin totutella. :) Hyviä vointeja sinne!
kiitos:)
VastaaPoista