Syvällistä maanantai pohdiskelua..

Mun ongelma välillä on että mietin liikaa kaikkea.
 Mulla on yksi ystävä tällä hetkellä joka ärsyttää mua ihan suunnattomasti aika ajoin. Tällä hetkellä mua ärsyttää se kun hänen pitää aina olla niin muodollinen. Ja samassa huomasin itseni vastaavassa tilanteessa eilen. Oltiin käyty tutuilla kylässä ja mieheni kaa sit mietittiin et miten ne nyt ei tehnyt niin ja näin. Kunnes nyt sit just äsken tajusin, et ei hemmetti.. Onko mustakin tullut noin muodollinen? Vai vanha..? yäk pois tommonen musta.. No ehkä se on sitä ``aikuistumista`` että kaipaa et jengi osaa käyttäytyä ja olla mukavia tosia kohtaan?
Mutta se on vaan jännä nähdä miten toi ``peli`` tulee vastaan yhä useammin.. Aina kun mua ärsyttää joku tai jonkun tekemiset niin ne asiat tulee aika nopeasti mun silmieni eteen! Jos arvostelen ittekseni et miten toi tekee vaikka noin oman lapsensa kanssa. Niin seuraavana päivänä joku lapsistani tekee ihan saman. Ja olen ite samassa tilanteessa. Joka kerta mietin, nyt en ikinä enään arvostele mitä muut tekee! Ja aina teen sen uudelleen... Miten oppisi olla arvostelematta muita? Tai mittailematta muita ihmisiä? Mulla on aina välillä se vaihe päällä. Etten ajattele yhtään miks joku tekee niin tai näin! Ja siinä samassa saa itse ikään kuin jonkun ihmeen mielen rauhan.. Mutta miten sellasen rauhan sais pysymään päällä koko ajan? Okei ehkä on hyvä välillä pohdiskella? Ehkä sitä kasvaa ihmisenä? Mitä jos ei ikinä pohdiskelis tällasia? okei......:) nyt lopetan tältä päivältä ;)......