Onkohan musta tulossa vanha?

Mä taas jälleen analysoin itseäni.
Mä oon aina ollut tällanen levoton sielu en ikinä ole viihtynyt yksinään. Aina viikonloppusin pitää mennä jonnekkin kylään ja melkeen viikollakin niin aika harvoin olen kotona. Aina jossain kaupoissa kirppiksillä tai kavereilla kylässä. En sano että musta olisi vieläkään tullut mikään kotihiiri. Viimeeksi tänään olin taas kyläilemässä, mutta huomaan että pikkuhiljaa alan nauttia olla enemmän ja enemmän kotona ja jopa yksinään. Suunittelen koko ajan miten voisi sisustaa uudestaan kotia. Ja nautin iltasin kun Joona on mennyt nukkumaan, kun saan laittaa illan hiljetessä pyykit ulos kuivumaan viedä roskat. Jotenkin huomaan et alan nauttia elämän pienistä asioista. En tiedä onko se tää kesä joka on niin ihana? Raskaus joka saanut pään sekaisin? Vai mikä? Toisaalta odotan että tulee syksy ja saa alkaa iltasella sytytellä kynttilöitä. Toivottavasti tämä pysyy.. Voihan se olla et nyt ollaan asuttu täs tarpeeksi kauan et, talo alkaa tuntua kodilta. Odotan niin äitiys lomaani, mulla on niin monta projektia jota odotan et pääsen tekemään! Pöydän syöttötuolin ja saunan maalausta. Ja toisaalta voitteko kuvitella odotan sitä että saan vaan hetken olla ennenkuin vauva tulee taloon.
Tätä just ihmettelen, mä en ole ikinä haaveillut pelkästä vaan olemisesta? Mitäköhän mulle on tapahtumassa? Vai onko musta tulossa normaali? Tai no mikä on normaalia?

 

Meidän rakas uusi perheen jäsenemme Donna päätti ulos päästyään puraista heti ensitöikseen meidän tietokoneen modeemin piuhan. Joten tämä on se syy miksi en ole pitkään aikaan bloggaillut. 

Mulla oli tänään neuvolalääkäri, vauva kasvaa hyvin ja on jo yli 800g, ja kaikki on muutenkin hyvin vauvelilla. Mulla sen sijaan on alkanut kaikki mailman vaivat, ja vaikka inhoan itsekkin kun marmatan niin kerron silti. Selkä on ihan jumalattoman kipeä. Kun sanoin lääkärille että tuntuu kun joku hermo olisi puristuksissa, hän sanoi että niin se myös varmaan on, sanoi että ei halua olla pessimistinen mutta uskoo etten kauan enään pysty olla töissä. 

Menin sitten tänään lymfa ja osteopatia hoitoon. Siinä toivossa että hän saisi kivun pois. Se tuntu ihanalta ja sen jälkeen kipu vähän hellittikin mutta, iltaan vasten valitettavasti, kun olen nostellut Joonaa puuhastellut normi koti hommia niin kipu taas yltyy :/..

Olen nyt vähentänyt työtahtia ja toivon että se auttaisi että jaksaisin edes hetken vielä olla töissä, mutta saas nähä? Odotus ajasta tulee niin hirmu pitkä jos joudun nyt jo jäämään kotiin... Olen kuitenkin vasta raskausviikolla 26.

Jos jotain hyvää pitäää keksiä tästä työn vähentämisestä niin mulla on taas ollut vähän innostusta laittaa kotia. Ostin tänään uuden pöytäliinan, pari vihreää tyynyä, ja nyt haluaisin ihan kauheesti uuden ruokapöydän, oikeen tummaa puutaa olevan massiivisen. Pitäis eka vaan myydä tuo vanha että olisi varaa uuteen:) Tässä myös kuva meidän uudesta munalasta, ei kanalasta :) Ostin sen Kouvolasta yhdestä sisustus liikkeestä kesäloma reissulla.

MYYDÄN 8 HENGEN RUOKAILURYHMÄ!! 400euroa

Myydään ruokailuryhmä 8 henkilölle istumapaikat. Ovh 990euroa. Täys puinen. En tiedä mitä puuta, mutta ei ole mitään pilipali materiaalia. Tuolien istuin osat ovat hieman naarmuuntuneet. Ja pöydän vasemassa laidassa haalea läikkä. Muuten hyvässä kunnossa tukeva ruokailuryhmä!! Saa tulla katsomaan!

Pallon kasvatus jatkuu viikko 25..

Kyl tää raskaana olo on jännää touhuu. Yhtenä päivänä tunnet olevasi mailman hehkein ja sit niin kuin tänään, niin kaikkea muuta. Sormet turvoksissa, mahaa kiristää, paita liian pieni  joka nousee koko ajan ja ihan sairaan väsynyt. Ja vali vali vali... Tylsiä nää sade päivät, kun tuntuu et vois vaan nukkua ja nukkua.. Sain neuvolasta käskyn alkaa syödä rautaa 2 tabuu päivässä. Toivotaan et jos tuo tosta tasaantuisi et, tää väsymyskin hellittäisi.

Mut jotain positiivistakin olin luvannut kirjottaa aina joka kerta joten: On tämä raskaus ollut tähän asti 100 kertaa helpompi kun eka. Kun viimeeksi olin raskaana, olin pitänyt raskaus kalenteria, kun just luin sitä niin siinä luki et täs vaiheessa mulla oli jo ollut ihan tuhottoman kipee selkä ja olin jo saanut saikkua töistä, supistelujen ja vuotojen takia. Tällä kertaa vuodot loppuivat 3kk jälkeen ja selkäkipu siis tarkoitan nyt sellaista oikeaa selkäkipua, niin ei ole vielä edes alkanut, jei:) Joten olen toiveikas. Psyykkisestikkin tää on ollut helpompi raskaus. Kun ootin Joonaa oli kauhea pirtti hirmu. Tunsin itseni rumaksi epävarmaksi et.c, olin mustasukkainen ja mitä kaikkea muuta en muista.. Mut se oli vaan rankaa aikaa..
Nyt taas jos ärsyynnyn jostain niin mulla nousee kierrokset ihan tosi nopee. Ja suutun helpommin, mutta myös lepyn nopeemmin. Ja jotenkin tuntuu et olen tällä kertaa enemmän sinut itteni ja raskauden kaa. Naiset stressaa aina ja varsinkin minä mut täl kertaa must tuntuu osaan päästää ne huonot asiat nopeammin irti sen sijaan et miettisin niitä koko raskauden ajan.. Mun mies voi tosin olla toista mieltä;)... Mut toisaalta en mä nyt ihan helppo tapauskaan ole kun mietin tähän aikaan taas tällastakin.. Menipä taas sekavaksi.. Taidan mennä nukkumaan ja jatkaa joku toinen päivä:)

Donna

Noniin tässä nyt sit viimein kuva Donnasta. Tähän asti tässä kävi just niin kuin toivoin, kissa käy vain välillä sisällä ja menee äkkiä ulos, kun ei tuosta kanista välitä.
Mun mies yritti heti mennä ottaa kanin syliin, josta Donna ei tykännyt ja yritti purasta sitä. Kun kerroin miehelleni että tämä menee ihan suunitelmieni mukaan, hankin kanin ja sit kissa jättää mut rauhaan, niin hän sanoi, että ollaan molemmat yhtä ilkeitä kanin kanssa;D  Vähän arka Donna vielä on, mut uskon et meistä tulee vielä hyvät kaverukset kuhan sen kanssa on tarpeeksi rauhallinen.
Edelleen siis lahjoitan mielelläni meidän kissan vaikka jollekkin tallikissaksi. Kotiinkuljestus ilmainen, ja ei palautus oikeutta!

Puppe kani Donna

Välillä kyl mietin mistä saan näitä ideoita. Pesänraknennus vietti? Olen koko kevään miettinyt et olisi kiva jos Joonalla olisi joku hamsteri, marsu, tai kani. Samalla olen ottanut järjen käteen ja ajatellut et mikä homma! Mut nyt mun mies meni kertomaan mulle et näki kaupan taululla ilmoituksen, kääpiökanista joka luovutetaan hyvään kotiin, ILMAISEKSI kaikkine tarvikkeinen, ja kotikuljetuksella... Ei tarvinnut kauan miettiä niin olin jo kattomassa puppea, ja eiköhän se samalla istumalta tullut meille. Onhan se söpö, mut samalla kyl mietin et toivottavasti mul riittää energiaa tuon hoitamiseen. Joona on tietty ihan fiilareissa! Mut mua kyllä kieltämättä jännittää et mitä meidän tappaja kisu on tosta uudesta asukista mieltä? Kun se näki sen ekaa kertaa niin katto just sellasella ilmeellä, et mitä helvettiä toi tekee täällä? Ja seuraavaksi nuoli huuliaan. Toivottavasti tulevat toimeen:) Sulonenhan tuo on ja tykkää kun silittää:)  (Laitan kuvan myöhemmin)..