No niin ehkä se elämä pikku hiljaa alkaa voittamaan:) Flunssa on pois päin menossa.
Viikonloppuna mulla oli jo vähän parempi olo ja päätin et alan tekemään pizzaa. Aloitin tekemällä tomattikastiketta. Tai no siis luulin alottavani.. Tomatti murska oli loppu. No ajattelin et ei hätä ole tämän näköinen, kyllähän kokin vaimo nyt tekee yhen tomaatti kastikkeen vaikka ihan alustakin jos on pakko.
Siispä freesasin vähän sipulia oliviöljyssä valkosipuleitten ja oliviöljyn kaa, ja laitoin tomattikuutiot perään. Nam tästä tulisi paras tomattikastike/pizza EVER!
Joonakin leikki vieressä ruoka leikkejä.
Eikun taikinan kimppuun. No voi paska, hiiva loppu. Teen itse hiivan......No hei! ette kai oikeesti luulleet et oon tullut ihan hulluks. Eli siis kauppaan oli pakko mennä mistä olisin voinut ostaa sen tomaatti murskan. aargh..no ei se haitannut koska päätin yllättää mieheni omatekemällä pizzalla JA kastikkeella.
No sain kun sainkin taikinan alulle.
Mieheni tuli kotiin, nälkäisenä. Pizzasta ei ollut tietookaan vielä. Taikina vasta kohoamassa. Lopulta 19.00 maissa pizzat tulivat uunista. Mä olin ihan täpinöissäni. Jee syödään MUN tekemää pizzaa .
Istuttiin kaikki pöytään kaikki enemmän tai vähemmän kiukkuisina kun oli niin kauhee nälkä:)
Sit alko Joona kinuamaan: JA VILL HA SAFT. Ja Joona joi mehua. Sit kun oli juonut yhes hujauksessa jatkoi koko ajan JA VILL HA MERA SAFT. Mä siinä välissä Joonalle yritän et syö välillä! Maista edes! Muuten et saa enempää mehua. Ja Joona vaan jatkaa JA VILL HA MERA SAFT. Kunnes meiän isännän pinna paloi ja kaatoi koko Joonan lasin piripintaan ja sanoi että mä aion juottaa ton pojan niin täyteen mehua et halkee. Ja mä sit siihen oliks toi nyt viisasta. Ja sit meni ruokahalu, fiilis ja kaikki ja ajattelin itku kurkussa et vittu et on kiittämätön perhe meitsi keittää rakkaudella puoltoista tuntia tomaatti kastiketta perheelle, ja toiset vaan tappelee ja on kiittämättömiä..
Loppu ilta meni yläkerrassa murjottaessa. Ja molemmat mun mies ja poika taisivat tajuta et nyt kannattaa antaa mamman olla hetken rauhassa. Koska antoivat mun olla pari tuntia ihan yksin:)
Nyt me nauretaan jo ihan hulluna tälle mieheni kaa mutta silloin oli nauru kaukana:D Että näin meillä:) Tervetuloa meille syömään:)
Tästä tuli myös mieleen alku aikoina kun tapasimme mieheni kanssa. Ja haluttiin tehä ruokaa yhessä. Ei nollut 1 tai kaks kertaa kun muussit jäi kattilaan kun mulla palo pinna kun sen piti neuova kaikessa. Eikä nekään kerrat ollet todellakaan kivoja mut nyt niitä on hauska muistella hymy suin.
Viikonloppuna mulla oli jo vähän parempi olo ja päätin et alan tekemään pizzaa. Aloitin tekemällä tomattikastiketta. Tai no siis luulin alottavani.. Tomatti murska oli loppu. No ajattelin et ei hätä ole tämän näköinen, kyllähän kokin vaimo nyt tekee yhen tomaatti kastikkeen vaikka ihan alustakin jos on pakko.
Siispä freesasin vähän sipulia oliviöljyssä valkosipuleitten ja oliviöljyn kaa, ja laitoin tomattikuutiot perään. Nam tästä tulisi paras tomattikastike/pizza EVER!
Eikun taikinan kimppuun. No voi paska, hiiva loppu. Teen itse hiivan......No hei! ette kai oikeesti luulleet et oon tullut ihan hulluks. Eli siis kauppaan oli pakko mennä mistä olisin voinut ostaa sen tomaatti murskan. aargh..no ei se haitannut koska päätin yllättää mieheni omatekemällä pizzalla JA kastikkeella.
No sain kun sainkin taikinan alulle.
Mieheni tuli kotiin, nälkäisenä. Pizzasta ei ollut tietookaan vielä. Taikina vasta kohoamassa. Lopulta 19.00 maissa pizzat tulivat uunista. Mä olin ihan täpinöissäni. Jee syödään MUN tekemää pizzaa .
Istuttiin kaikki pöytään kaikki enemmän tai vähemmän kiukkuisina kun oli niin kauhee nälkä:)
Sit alko Joona kinuamaan: JA VILL HA SAFT. Ja Joona joi mehua. Sit kun oli juonut yhes hujauksessa jatkoi koko ajan JA VILL HA MERA SAFT. Mä siinä välissä Joonalle yritän et syö välillä! Maista edes! Muuten et saa enempää mehua. Ja Joona vaan jatkaa JA VILL HA MERA SAFT. Kunnes meiän isännän pinna paloi ja kaatoi koko Joonan lasin piripintaan ja sanoi että mä aion juottaa ton pojan niin täyteen mehua et halkee. Ja mä sit siihen oliks toi nyt viisasta. Ja sit meni ruokahalu, fiilis ja kaikki ja ajattelin itku kurkussa et vittu et on kiittämätön perhe meitsi keittää rakkaudella puoltoista tuntia tomaatti kastiketta perheelle, ja toiset vaan tappelee ja on kiittämättömiä..
Loppu ilta meni yläkerrassa murjottaessa. Ja molemmat mun mies ja poika taisivat tajuta et nyt kannattaa antaa mamman olla hetken rauhassa. Koska antoivat mun olla pari tuntia ihan yksin:)
Tästä tuli myös mieleen alku aikoina kun tapasimme mieheni kanssa. Ja haluttiin tehä ruokaa yhessä. Ei nollut 1 tai kaks kertaa kun muussit jäi kattilaan kun mulla palo pinna kun sen piti neuova kaikessa. Eikä nekään kerrat ollet todellakaan kivoja mut nyt niitä on hauska muistella hymy suin.
Voi muru! Kyllä oli junttia porukkaa kun ei osannut arvostaa sun pizzaa...aina ei mee ihan putkeen...ihana että oot jo parempi (:
VastaaPoistaKyllä oli hupaisa teksti!=0 Osaispa joskus nauraa omille samankaltaisille tapahtumille!Ja pizza oli varmasti hyvää!
VastaaPoista