tatuointi suunnittelua, nepalilaista ruokaa, siivousta,hoploppia, ja vähän shoppailua:)

Mun vapaa päivä!
Teen tällä hetkellä aika täyttä viikkoa töissä. Mikä tarkoittaa sitä että mulla on vaan yksi vapaa päivä viikossa plus sunnuntai tiettty. Joka tapauksessa tuntuu aina että pitäis saada paljon tehtyä, ja vaikka tulee hyvää mieli siitä että saa paljon tehtyä, niin samalla miettii, et onks tässä mitään järkeä et milloin opin vaan olemaan ilman huonoa omatuntoa? Mutta kaikesta huolimatta tänään oli hyvä vapaa päivä just sen takia et sain paljon tehtyä:)
Ensin menin heti aamusta kuntosalille keravalle. Sitten tulin kotiin ja mentiin mieheni kanssa porvooseen tatuointi liikkeeseen, sillä olen miettinyt jonkun aikaa että haluaisin tatuoinnin. Mulla on valmis idea mitä en tänne vielä paljasta, vasta sitten kun on täysin valmis:) Mutta tatuoja jäi piirtelemään mun kuvaa ja toivotaan että siitä tulee hieno:)
Sitten menimme mieheni kanssa syömään nepalilaista lounasta. Oli muuten joku uusi? Tai sit en ole nähnyt ennen mutta hyvää oli.
Sitten tulin kotiin ja tein huushollin siivouksen. Jonka jälkeen menin hakemaan Joonaa päiväkodista ja suuntasimme nokkamme kohti hop loppia. Ajattelin vähän hemmotella poikaa , ehkä vähän huonosta omatunnosta että pidin hänet päiväkodissa kun mulla oli vapaa päivä, mutta tuntu että todella tarvitsin vähän omaa aikaa, ja kyllä teki hyvää, voin kertoa:)
Hop lopin jälkeen piti mennä vielä ostamaan vähän ruokaa ja shoppailla mulle uudet housut ja Joonalle sukkia. Että kyllä on tohinaa riittänyt tälle päivälle! 
Siskoni soitti sairalasta tänään. Vauva oli muuttunut keltaiseksi ja eivät pääsetkään kotiin vielä. Toivotaan että keltaisuus menisi nopeasti ohi ja pääsisivät pian kotiin. Tuntuu jotenkin oudolta puhua vauva asioista siskoni kanssa siinä mielessä että taidan olla ekaa kertaa ``kokeneempi`` jossain asiassa kun hän.Nuorempi kun olen. Ja tuntuu kivalta että minäkin voin olla joskus se joka tukee häntä eikä hän vaan aina minua:) Vaikka en nyt tiedä kuinka viisaita ajatuksia mulla nyt aina on? Mutta ainakin tiedän yhtä sun toista siitä millasiselta tuntuu kun lapsi sairastaa. Vaikka keltaisuus ei ole sairautta niin, huoli on aina suuri kun oma lapsi ei ole ihan niin kuin pitäisi.. 
Mutta nytten Joona syö iltapalaa ja minä odotan että saan nostaa jalat kattoon ja olla vaan, onnistuneesta vapaa päivästä huolimatta, olen aika poikki.