Mä en tiedä olenko bogiini kirjoittanut kyseisestä tapaturmasta mutta, kun maalasin viimeeksi meidän yläkerran kattoa tippui 10l ämpäri valkoista maalia pikin meidän rappusia. Ja sen jälkeen ne ovat näyttäneet aika kauheilta. Nyt sain vihdoin aikeseksi maalata ne uudestaan. Tykkään edelleen valkoisesta mutta uusi väri josta olen ihan kauheesti alkanut tykkää sisustuksessa on harmaa. Ajattelin sitä ennen tylsänä ja kylmänä. Mutta nyt kun Eemelikin antoi hyväksyntänsä värillä en näe tälle villitykselle loppua;) Valkoinen talomme valkoiset yksityis kohdat vaihtuvat pikkuhiljaa harmaiksi. Ainakin osa;)

vanhat raput kuva 1

Vanhat raput kuva 2

Uudet harmaat raput:) Mulla vähän huono kamera, oikeesti ovat hieman tummemmat.

Uudet raput lähkuvana.

Nyt mietin mitä hauskaa vielä keksisin niihin? Jotain sisustus tarroja? Voisko olla joku kiva texti? Joku muu kun no.1 no.2? Sekin voisi olla kiva mut aika tavallinen. Oisko kellään hyviä ideoita?

Muuten elämä tuntuu aika kivalta tällä hetkellä. Ida on alkanut nukkua yönsä paremmin. Ei enään huuda unissaan. Nukkuu myös päivällä 2-3h päikkärit. Yöunet on kyllä niin tärkeet. Jos yöllä saa nukkua jaksaa vaikka mitä päivällä touhuta. Kuten maalata rappuja;)..

Seuraavaksi maalaan muutaman jakkaran jotka jo kauan ovat kaivanneet uutta väriä. Annan teille värin suhteen yhden arvauksen mutta ette taida tarvitakkaan enemmän kun yhden;D!!
Hyvää viikonloppua rakkaat ystävät ja lukijat:)

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Vuosi 2012
Vuoden alusta mieheni vaihtoi työpaikkaa ja alaa. Olimme koko perhe innoissamme. Nautimme toisistamme ja yhteisestä ajasta jota yhtäkkiä oli aika paljon. Ida oli 2kk vanha tammikuussa. Opettelimme olemaan nelistään:)

Alkuvuodesta siskoni palasi työelämään. Ja minä hoidin kummipoikaani muutaman päivän. Kaikki sujui hyvin. Joona ja siskon poikani juoksivat taloa ympäri ja Ida katseli menoa sitteristä.

Alkuvuodesta perustimme myös siskoni kanssa sipoon oman nettikirppiksen. Idea lähti siitä että vauvan vaatteita ja tarvikkeita oli kiva pistää kiertoon. Lisäksi siskoni oli ollut ylläpitäjänä Järvenpäässä samankaltaisessa kirppiksessä ja muutettuaan tänne, kaipasi samanlaista.
Aika nopeasti saimme huomata että meidän työskentelymme yhdessä ei ollut mikään paras idea;) Siskoni on aika tarkka pienistä asioista. Ja Idan myötä minusta taas tullut tosi suurpiirteinen. Mulle riittää kun on sinnepäin, ja siskoni tykkää että asiat tehdään kerralla ja kunnolla. Kävimme aikamoiset kinat läpi aika tyhjänpäiväsistä asioista:) Mietin monta kertaa että ei ole mitään järkeä tehdä tällaista yhdessä jos vain kinastelemme.
Näin jälkeenpäin olen pystynyt katsomaan itseäni peilistä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakaan. Loppujen lopuksi musta tuntuu että puhdistimme toisistamme asioita pois hyvällä tavalla. Ihmisen täytyy pystyä kehittyä ihmisenä kuin riitelee. Ja jos on pakko riidellä niin riidellä kehittävästi. Ja onneksi mulla oli hyvä riita kumppani;) Kirppis kuitenkin menestyy. Ja luulen että löysimme tavan jolla tehdä sitä yhdessä. Lisäksi  on ihanaa päästä eroon omista rojiusta jotka sitten ovat muitten aarteita ja sit saa ehkä muutaman ylimääräisen lantin. Köyhään äippäloma elämään;)

Mä vihaan riitelemistä! Mutta tänä vuonna saanut oppia että riiteleminen ei ole pahasta. Eikä sitä kannata pelätä. Jos vain osaa ja haluaa sopia. Olen kasvanut tänä vuonna vahvemmaksi ihmiseksi. Alkuvuodesta mussa tapahtui joku kasvun paikka? Mä jotenkin olin kyllästynt miten ihmiset pitivät minua pienenä hiljaisena Suvina. Kun sisälläni musta on tunutunut kaikelta muulta. Ja samalla saanut huomata että kohtaan muita vahvoja ihmisiä. Sisälläni on ollut aika iso ristiriita. Tavallaan sanon kaikki aika suoraan mutta sitten olen loppujen lopuksi alan myötäillä. Nyt olen oppinut että saan sanoa suoraan ja mulla saa olla omat mielipiteet. Mutta kaikkia niitä ei tarvitse sanoa ääneen;) Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Maaliskuussa otin tatuoinnin selkään. Siinä on kyyhkynen joka kuvastaa Joonaa ja mun lempikukkia:) Olin tosi tyytyväinen siihen.

Keväällä aloimme koko perhe käymään salilla. Elämä tuntu kivalta. Päivät kului aika samaan tahtiin mutta mä ja Eemeli voitiin hyvin. Saatiin hyvä draivi päälle. Niin kuntoilun syömisen kun muun kanssa. Jotenkin tuntui että että kun itse voi silloin niin hyvin lapset voi hyvin. Halusimme kannustaa muita liikkumaan ja syömään hyvin. Nyt ehkä ajattelen toisin. Omia elämän tapoja ei voi toisille tyrkyttää. Niistä voi kertoa jos joku kysyy, mutta luulen että jokaisen tulisi itse hiffata elämässä mikä tekee heistä onnellisia. Saa kertoa mutta ei pidä tyrkyttää!

Kesä oli aika sateinen. Mutta se ei haitannut meitä. Menimme perheen kesken joka vuotiselle kesäloma retkelle:) Musta tuntuu että tankkaamme sielä aina niin että jaksamme koko syksyn.

Syksy meni aikalailla sairastellessa. Ja tulevaa suunitellen.

Vuosi 2013!

Alkoi näköjään myös aika rankasti. Ollaan oltu kaikki kipeitä. Eemeli tehnyt paljon töitä. Ja väsymystä kaikilla ilmassa. Mutta en aio antaa sen lannistaa!! Tästä tulee parempi vuosi. Kiitollisuus on se mikä puuttuu nykyään ihmisiltä. Suomessa joulu on kait vähän kuin Thanks giving? Mutta mun mielestä sellainen juhla pitäisi olla myös suomessa.

Kaikki voisi paremmin kun miettisi mitkä asiat oikeesti ovat jo hyvin elämässä. Eikä koko ajan miettisi mitä haluaisi lisää! Mä aloitin vuoden viemällä kaiken mulle turhan samaria kirpparille. Saan jotain ihmeellisiä kiksejä kun mulla ei ole turhaa tavaraa ympärillä. Ehkä se teki kuvainnoliseksi sen että tää vuosi aloitetaan tyhjältä pöydältä ja avoimin mielin.

Teen joka vuonna saman uuden vuoden lupauksen. Että aion viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ne ovat tärkeämmät asiat elämässä!

Aina pitää kehittyä ihmisenä <3

Olla avoin uusille ihmisille ja asioille <3

Jatkan listaani ehkä myöhemmin mutta nyt ne tärkeimmät ihmiseni pitävät sellasta mekkalaa että parempi lopettaa tältä erää;)..

Nää taitaa olla mun vikat joulu hömpötykset;)

/

Nyt loppu mun tän joulun hömptykset. Loppu stressi ja kaikki muu. On ollut ihana askarella mutta Ida ei jaksa äitiä joka askartelee, tai tekee mitään muutakaan turhan päivästä. Joulun tunne ei kuitenkaan tule joulu-tavaroista vaan yhdessä olosta ja hiljentymisestä.  Sitä vikaa meidän perhe tarvitsee erityisesti tänä jouluna. Ja uskon että se onnistuu vain jos tämä mamma jättää kaiken turhan hömptyksen ajoissa pois. Olkoon tämä siis viimeinen blogi kirjoitukseni ennen joulua!

Vaikka sanotaan että pitäisi elää tätä hetkeä eikä huomista. Uskon että ihminen ei jaksaisi ellei ajattelsi että huominen päivä täytyy olla parempi kuin tänään jos tämä päivä on ollut huono.
Peiliin joutuu kuitenkin katsoa jos joka päivä on huono päivä..

Mä en kestä negatiivisia ihmisiä, mutta viime aikoina on ollut aika rankkaa lasten kanssa. Ja huomaan että itse alan marinan heti aamusta. Onko silloin oikeesti niin rankaa vai tekeekö itse asioista rankan? Olisiko syytä katsoa jälleen peiliin? Enkö kestä neagtiiviuutta koska itse olen tällä hetkellä niin negatiivinen? Esim tämä blogin kirjotus on aika turhan päivästä loppuen lopuksi.. Olisiko Ida vähemmän kiukkuinen jos jättäisin kaiken tietokoneella olemisen, siivouksen, ja muun turhan päiväsen? En tiedä onko se syy siihen et neiti on kipeenä ja kiukkuinen kokoajan? Mutta ainakin sitä on hyvä miettiä..

Kun Ida syntyi 1v. sitten saimme aika nopeasti huomata että olemme saaneet erikoisen ja ihanan lapsen. Olen aina sanonut heti syntymästä lähtien että Ida on tullut näyttämään jotakin. Ajatella että noin pieni ihminen saa niin paljon ajatuksia heräämään meissä aikuisissa.
Ida on selvästi ainakin saanut meidät huomaamaan kuinka ihanan kiltti ja hyvä poika Joona loppujen lopuksi on. Koin Joonan raskaaksi jossain kohtaa mutta Idan myötä olen oppinut tajuamaan kuinka kiitollisia meidän pitäisi olla Joonasta. En ole eläessäni oikeesti nänhty yhtä kilttiä ja hyvätapaista poikaa <3.. Joskus sitä on vaikea nähdä mitä jo on. Ida on opettanut mut ja Eemelin näkemään sen.
Uskon että Ida on muutenkin syntynyt ihan erityisestä syystä, juuri meille. Vaikka tuo hassulta ehkä kuulostaakin. Ennekuin Ida syntyi arvostelin ehkä usein muita lapsia ja aikuisia itekseni? Miten niitten vanhemmat ei oo osannut kasvattaa niitä? Eiks ne nyt saa niitä hiljaseksi jos ne huutaa. Kunnes huomaan itse olevani samassa tilanteessa.

Esim yks  päivä kävin ostamassa kasvovoidetta. Ida päätti huutaa koko sen ajan kun oltiin sielä. Mä tiesin että vaikka kuinka sanon Idalle että rauhotu tai otan syliin, niin Ida ei lopeta huutoaan vaan se pahenee. Säästän parhaiten oman ja Idan energiat tekemällä en mitään. Kassa rouva tietty katsoi ja voivotteli, et nyt on neidillä joku hätä.. Ja samaa olisin minäkin ennen tehnyt.

Eli ainakin olen oppinut sen että EI PIDÄ arvostella muita. Kaikki tekee varmasti parhaansa. Tai ainakin sen minkä kykenee.. Tahdon kuitenkin uskoa että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Pelottavaa on ainakin ajatella toisin.. Hyvää ja rauhallista joulun odotusta kaikille <3

askartelu jatkuu...

Joona Ida ja minä ollaan kaikki vuorotellen oltu kipeinä melkein koko syksy. Joten me ei kyllä paljoa olla ulkona oltu. Siksi on kiva keksiä jotain vähän erillaista. Tänään minä jatkoin purkki askarteluani ja Joona leikkasi huopasydämmiä joulu kuuseen <3

Purkkien päällystäminen on oikeesti tosi kivaa. Just mun tyylistä askartelua.. Näkee nopeasti tuloksen:)

VINKKI, esim vanhoja verhoja voi käyttää päällystämiseen tai vanhoja tapetin pätkiä.

Mulla oli 2kpl tällaista pöytä tablettia. Olin just laittamassa kirpparille myyntiin kun tajusin että Joona voi myös askarella jotakin niistä.

 Tällä kertaa mulla ei ole käynyt aika pitkäksi äitiyslomalla. Melkein päinvastoin. Tekemistä riittää niin paljon että muille voisi jakaa:).. Keskiviikkona käytiin vähän shoppailee lasten kanssa ja vähän pikaruoka-ravintolassa herkutelemassa. Idakin sai maistaa vähän pirtelöä. Illalla mentiin hop loppiin lasten kanssa.

Idan eka mäcci reissu:)

Ida oli haltioissaan kaikista palloista. Kieli poskella mentiin eteenpäin..

Joonakin natti täysillä virikkeistä..

Mun tän hetkiset toiveet: Mä NIIN odotan Joulua. Ja toivon ettei aattona tulisi lunta taivaalta lisää ettei Eemeli joutuisi lumi-töihin. Ja saataisiin koko perhe viettää rauhallinen joulu.  Sit mä toivon että kaikki olisi edes 2 viikkoa yhtä aikaa terveenä että päästäisiin vähän ihmisten ilmoille liikkumaan. Tällä hetkellä Ida on ollut niin pipi että viihtyy vaan sylissä. Mun toiveet yleensäkin elämästä ei ole mitään elämää suurempia. Nautin pienist asioista, perheestä, lapsista (terveistä sellaisista), ystävistä, olemisesta, ruasta, urheilusta.. Vielä kun olisi aikaa ja rahaa matkustella enemmän olisin tosi tyytyväinen elämääni.

Tilasin syksyllä sisustus tarroja ja NYT ne vihdoinkin tuli! Ei ollut ihan niin helppo laittaa kun on olin kuvitellut mutta suht. hyvä tuli kuitenkin.

Pannari ohjeet löytyy nyt ikkunasta jos pääsee unohtuu;) 

Tiedätkö sen tunteen kun tekee jotain niin syntisen hyvää että siitä tulee melkein huono omatunto kun sen syö? No jos et tiedä niin tänään tein jotain just niin hyvää:D

Tietty noi raakaaineet jo itessään kertoo että ei voi tulla muuta kuin hyvää:)

Eka kiehautettiin kerma, voi, sokeri ja hunaja kunnes tuli sakeaksi, sitten lisättiin hieman jäähtyneeseen massaan vaahtokarkit sekä maito suklaa. Ite olisin ehkä ennemmin näin jälkiviisaana laittanut tummaa suklaata. Luulen että näin suklaa olisi maistunut enemmän:)

Mä lisäsin vielä päälle mantelirouhetta sillä kaipasin jotain textuuria/ koristetta karkkien päälle.

Nyt noi syntisen hyvät karkit odotttaa ulkona jäähtymistä, ja syömistä...

Sillä aikaa taidan jatkaa askartelua:) Olen löytänyt kasan vanhoja kankaita ja askartelu tarvikkeita joilla ajattelin koristella kortteja ja purkkeja. Ehkä samalla teen muutaman uuden tähden:)

Jos tästä kaikesta nyt siis tulee mitään kun mulla on aina yksi pieni apuri mukana:)
Me tehtiin joskus aikinaan piparkakku talo. Eemelin mielestä siitä tuli ruma ja mä sit yritin piristää ja sanoin et se on just hieno, et sen kuuluu näyttää vähän ``kotitekoiselta``. Sen jälkeen siitä on tullut meillä läppä et kun joku menee pieleen tai näyttää rumalta  esim. kokkaus et.c niin sanotaan aina että mutta hei, se näyttää kotitekoiselta:) Eli ehkä mun askartelutkin voivat näyttää vähän koti tekoisilta tänään kun on pikku apuri..

Askartelua

Mulla ei ole pitkään aikaan ollut aikaa kirjottaa mitään blogiini. Ja syy löytyy kuvista;). Viime viikolla mun luona oli ystävät koristelemassa pilttipurkkeja. Mä olen nyt hurahtanut täysin pitsiin. Sitä pitää olla joka paikassa:)

Lisäksi Eemeli (mun mies), on saanut töistä kaikenlaisia ihanuuksia joita olen hionut ja maalannut.
Mun haave on että saisin kerättyä 8 tällaista tuolia, ja sit Eemeli tekisi mulle puisen pöydän jonka petsaisin tai lakkaisin tumman ruskeaksi. Saas nähä toteuttaako joskus mun haaveeni?

Joonalle löytyi myös tällainen puinen pöytä jonka myös maalasin:) Joonan mielestä valkoien oli tyttöjen väri, ja olisi ennemmin halunnut mustan, mutta minä olin jo ostanut maalit. Olis muuten ollut varmaan makee myös mustana.

Viikonloppuna meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Ja askareltiin tällaisia tähtiä. Ja nyt tästä askartelusta ei tule loppua:) Tähtiä alkaa olla joka ikkunassa, jos minkälaista. Kaikki siis tietävät mitä saavat minulta joululahjaksi tänä vuonna :D

Tuiki tuiki tähtönen iltaisin sua katselen...

Lisää tähtiä...

Kuka olisi uskonut että MÄ hullaannun näin askarteluun. Aloin myös askarella purkkeja.

Kun nyt aloin kuvata, ajattelin kuvata uusimman aarteeni. Vihreän lipaston jonka sain mummoltani ja ukiltani. Näin sen joskus heidän kellarissa ja sanoin heti, TON mä haluun:)

Kun askartelee täytyy tietysti myös syöda suklaata. Joulu jutut alkavat muutenkin hiipiä Suvilaan jo. Ennen ajattelin et mitään ei voi laittaa ennen joulua esille, et muuten joulu ei  sit muka tunnu joululta. Mutta nyt ajattelen niin että miksi joulusta pitäisi nauttia vain aattona? Mä aion syödä joulu torttuja ja suklaata koko joulukuun, ja sit syös muita jouluherkkuja sitten aattona. Onhan sekin älytöntä että sit ahtaa kaikki aattona ja kun silloin ``saa`` syödä. Onks siinä sit mitään järkeä? Onko se sit nauttimista? Mun mielestä ei.. Eli mä aion ainakin nauttia tällä kertaa koko joulukuun mutta vähän kerrallaan:) Katotaan sit tammikuussa miltä maha näyttää;)

zumbaa lenkkipolulla :D

Mä kävin viikonloppuna lenkillä. Meen aina samaa kuntopolkureittiä. Mulla soi musat täysillä korvissa ja meen musiikin tahtiin. Sit tuli Shakiran yksi vanha biisi mikä on tullut kuntosalin zumba tunneilla. Mä pokkana kävelin ja juoksin ja sit pyörähdin ympäri välillä ottaen muutaman zumba askeleen. Kolmannen kerran kun tanssahtelin ympäri huomasin takanani ladon kulmassa vanhan miehen joka hymyili. Katsoi varmaan että on tää mailma friikkejä täynnä :D